Piano on minulle vastaus kaikkeen. Oli mikä kysymys tahansa, niin piano tuo vastauksen, kun soittaa tarpeeksi kauan. Tällä kertaa piano antoi idean äänittää omaa soittoa. Minulla ei todellakaan ole mitään hienoja äänitysvehkeitä vaan pelkkä tavallisen Canon kameran äänen tallennin. Laitoin kameran pianon päälle ja aloin soittaa, improta jotain omaa. Nyt nauhoitus sitten soi vieressäni. Todella outoa. Todella todella outoa kuunnella omaa soittoa. Tuntuu, että oma sielu on nauhoitettu kaikkien kuultavaksi. Riisuttu olo. En ole koskaan ajatellut, miltä soittoni kuulostaa. En yleensä soita muiden kuullen mitään omaa. Tavallisesti soitan yksin ja annan sormieni muuttaa hetken säveliksi.

Jos minun pitäisi antaa tälle kappaleelle nimi, niin se olisi Ikävä. Kamala kamala ikävä.

Ei roikkuva ”tuu takaisin” ikävä eikä ”olen yksinäinen” ikävä, vaan puhtaasti polttava ikävä ilman mitään lisukkeita.

Hämmentävää, hyvin hämmentävää.