Olen hukannut itseni kaiken kiireen keskellä. Eksynyt pois omalta polultani. Olen vain mennä porhaltanut voiden huonosti pysähtymättä lainkaan tuntemaan onko suunta oikea. Nyt sitten olen pysähtynyt ja huomannut, että vikaan olen menossa. Olen jonkin sortin aviokriisissä, enkä puhu nyt rakkauselämästä vaan työelämästä. Työ on antanut minulle paljon, olen oppinut paljon, olen hyvä työssäni, mutta työni ottaa enemmän kuin antaa. Eikä vain työpaikkani vaan koko opiskelemani ala. Haluan eron.

 

Tämä ei sinänsä ole yllätys, opiskelinhan tutkintoni kakkosammatiksi, koska sillä saa hyvin töitä ja se on suhteellisen mukavaa. Kuitenkin olen kerennyt kehittää ammatti-identiteetin itselleni ja ajatella itseäni osittain työn kautta. Vähän samaan tapaan kuin menisi nuorena töihin siivoojaksi aikoen tehdä sitä vain vähän aikaa ja huomaten 30 vuoden päästä olevansa yhä siivoojana ja mieltäen itsensä siivoojaksi, nuoruuden unelmat unohtaneena. Ei ei, en todellakaan halua uurtaa uraani sosiaalialalla ja vielä vähemmän olla tunnettu sosionomina! Alassa ei ole vikaa, se ei vain ole minua.

 

Seuraava kysymys eron kynnyksellä on tietysti "Mitä seuraavaksi?" En todellakaan tiedä. Epäselviä haavekuvia leijailee mielessäni, mutta mitään konkreettista tavoitetta en ole niistä saanut rakennettua. Olen jokatapauksessa päättänyt, että kun työsopimukseni helmikuun lopussa päättyy, ryhdyn työttömäksi niin pitkäksi aikaa, kunnes tunnen, mitä haluan oikeasti tehdä. 

 

Ja miksi haluan tämän kuuluttaa koko maailmalle blogissani?!:

- Toivon kaikkien muidenkin oivaltavan, ettei ole pakko olla töissä, missä ei viihdy.

- Toivon, että ihmiset eivät unohda unelmiaan.

- Toivon, että ihmiset muistavat, että ikä ei ole esteenä uuden alan opiskelulle.

- Muistutan, että maailma on täynnä lukuisia mahdollisuuksia.

- Toivon, että ihmiset tajuavat, että ei ole pakko työskennellä sillä alalla, missä on loistava ja haluttu työntekijä, mutta mistä alasta ei silti pidä. 

Voi opetella täysin uuden taidon, sellaisenkin, mikä kuulostaa ihanalta mutta mahdottoman vaikealta, koska "eihän minusta ole siihen". Ei taidemaalareista tullut taidemaalareita ilman harjoittelua! Pystytte kyllä varmasti!