Usein neuvo tai kehotus, jonka toiselle antaa, koskee myös itseä. Entä jos omat ja toisen sanat kääntääkin, minä-muodon sinä-muodoksi ja sinä-muodon minä-muodoksi, miltä sanoma silloin kuulostaa? Esimerkkinä keskustelunpätkä:

 

Alkuperäinen:

A) "Kun sä teet tulkinnan musta ja pidät sitä faktana, vaikka mä sanon, että en tarkoittanut niin,  mutta sä silti jatkat, niin mulle tulee siitä tosi turhautunut olo. Enkä mä tänä aikana kun tunnettiin, kerennyt löytää sellaista keinoa, miten saada itseni ymmärretyksi. Miten sun mielestä mun olisi hyvä ilmaista itseäni niin, että sä ottaisit asian vastaan? Me ei varmaan nähdä enää, mutta jos tulee jokin samankaltainen tilanne elämässä eteen, niin olisi kiva tietää, miten saisin sanottavani perille.

B) Ei sun tarvi muuttua! Sä oot hyvä sellaisena kuin sä oot! Kyllä sä varmasti löydät joku päivä vielä Sen Oikean!"

 

"Käännetty" versio

A) "Kun mä teen tulkinnan susta ja pidän sitä faktana, vaikka sä sanot, että sä et tarkoittanut niin, mutta mä silti jatkan, niin sulle tulee siitä tosi turhautunut olo. Etkä sä tänä aikana kun tunnettiin, kerennyt löytää sellaista keinoa, miten saada itsesi ymmärretyksi. Miten mun mielestä sun olisi hyvä ilmaista itseäsi niin, että mä ottaisin asian vastaan? Me ei varmaan nähdä enää, mutta jos tulee jokin samankaltainen tilanne elämässä eteen, niin olisi kiva tietää, miten saisit sanottavasi perille." 

B) "Ei mun tarvi muuttua! Mä oon hyvä sellaisena kuin mä oon! Kyllä mä varmasti löydän joku päivä vielä Sen Oikean!"

 

Jälkimmäinen on järjettömämpi, mutta oikeastaan myös paljastavampi ja tuo uutta näkökulmaa.

A: Minä jankkasin, sinä turhauduit. Millaisen toiveen esittäisin sinulle, millä tavalla toivoisin minua kohdeltavan?

B: Olen puolustusasemissa ja epävarma, mutta pidän kiinni toiveesta löytää Se Oikea.