Masennus on yleisin syy sairaslomiin Suomessa ja lievästä depressiosta kärsii noin 10-15%.

Depressio sairautena on eri asia kuin esimerkiksi suru läheisen kuoltua. Myöskään esimerkiksi reilu viikon mittainen alakuloisuus ei tarkoita, että sairastaisi masennusta. Masentuneiden hoito Helsingissä (ja kenties koko Suomessa?) on perseestä.

 

Erityyppiset masennukset

 

Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi, vaikeaksi tai psykoottiseksi masennustilaksi. Oirekuvasta riippuen voidaan erottaa myös melankolinen depressio, epätyypillinen depressio sekä talvikuukausina ilmenevä kaamosmasennus.

 

Masennusta epäiltäessä täytetään aluksi masennusseula, jonka avulla kartoitetaan oireiden vaikeusaste ja kuinka pitkään oireita on jatkunut.

 

Lievään masennukseen suositellaan psykoterapiaa, ei lääkehoitoa.

Säännöllinen liikunta on yhtä tehokasta kuin psykoterapia tai lääkehoito lievissä masennustiloissa.

Lievästä masennuksesta kärsivä henkilö pystyy yleensä vielä työskentelemään, vaikka se vaatii ylimääräistä ponnistelua.

 

Keskivaikeaan masennukseen ei välttämättä tarvitse lääkitystä vaan se voi parantua psykoterapialla. Lääkehoito on suositeltavaa erityisesti, mikäli masennus uusiutuu. Lääkehoidon lisäksi suositellaan psykoterapiaa ja säännöllistä liikuntaa.

Keskivaikeasta masennuksesta kärsivä tarvitsee usein sairauslomaa. Riippuu kuitenkin myös työstä, pystyykö työskentelemään vai ei.

 

Vaikeaan ja psykoottiseen masennukseen käytetään aina lääkkeitä, lisäksi terapiaa.

Vaikeasti ja psykoottisesti masentuneet ovat työkyvyttömiä.

 

Muita masennuksen hoitokeinoja ovat vertaistukiryhmät (kaikenlaisiin masennuksiin), sähköhoito (käytetään psykoottisessa masennuksessa), kirkasvalohoito (etenkin kaamosmasennuksessa toimiva) sekä transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito eli TMS (uusi hoitomuoto, jolla vähän sivuvaikutuksia, ei määritelty minkä vaikeusasteista masennusta sillä voi hoitaa)

Lemmikit on myös todettu hyvin terapeuttisiksi. Myös meditaatiosta (esim.mindfulness, joka on ei-uskonnollinen meditaatio) ja rentoutushoidoista on todettu olevan apua masennuksen hoidossa.

 

 

Masennuksen hoidon jaottelu

 

Masennuksen hoito jaotellaan akuuttihoitoon, jatkohoitoon ja ylläpitohoitoon.

Akuuttihoidon tarkoituksena on saada potilas oireettomaksi. Akuuttivaiheessa potilasta tulisi tavata 1-3viikon välein, tarvittaessa useamminkin. Lääkehoidon alottaneilla masennusoireet yleensä katoavat 6-8:ssa viikossa.

Jatkohoidon tarkoituksena on estää oireiden palaamista.

Ylläpitohoidon tarkoituksena taas on estää uuden masennusjakson puhkeamista tai mikäli se puhkeaa, masennus huomataan ajoissa.

 

 

Vaarallisuus

 

Masennukseen itsessään ei kuole, mutta vaikeasti masentuneiden itsemurhavaara on noin 20-kertainen normaaliväestöön verrattuna.

 

 

Helsingissä (ja varmaan monessa muussakin kaupungissa)

 

Ensin on mentävä terveyskeskukseen. Vaihtoehdot lääkäriinpääsyyn Helsingissä ovat joko ei-kiireellinen lääkäriajan varaus, jolloin aika voi olla jopa vasta puolen vuoden päästä. Toinen vaihtoehto on kiireellinen aika lääkärille ns.akuuttiaika, mikä tarkoittaa hoitoa samalle päivälle. Akuuttiaikaa lääkärille ei saa soittamalla ja sanomalla "Moi mä luulen, että mulla on masennus." Ensin varataan aika terveydenhoitajalle, ajan saa noin parissa viikossa. Terveydenhoitaja kyselee kysymyksiä ja samalla täytetään masennusseulontalomake. Mikäli tulokset osoittavat, että luultavasti kyse on masennuksesta, saa ajan lääkärille. Ajan saa noin parissa viikossa (mikä masentuneelle voi olla hyvin pitkä aika). Terveyskeskuslääkäri kyselee kysymyksiä, antaa luultavasti kaksi viikkoa sairaslomaa ja ehdottaa lääkitystä ja sitten potilas joko suostuu tai ei suostu lääkitykseen. Lääkäri saattaa myös yhä edelleen elää siinä luulossa, että Kelan korvaaman terapian edellytys on toimimaton lääkehoito, mikä ei siis nykyisin pidä enää paikkansa. Sen sijaan kolmen kuukauden hoitosuhde on välttämätön ennen kuin saa hakea Kelasta korvausta terapiaan.

Lisäksi lääkäri antaa psykiatrisen sairaanhoitajan numeron, jolle voi varata ajan. Psykiatrisia sairaanhoitajia on 1-3kpl/terveyskeskus ja ajan saaminen voi kestää reilu kuukaudenkin ja tapaamisia on max.2krt/kk resurssipulasta johtuen.

 

Terveyskeskuslääkäri ei yleensä määrittele masennuksen vaikeusastetta, se on psykiatrin osaamisaluetta. Hän vain toteaa masennuksen.

Mikäli masennus vaikuttaa vaikealta, lääkäri tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Psykiatrian poliklinikalle ei kuitenkaan oteta hoitoon muutakuin vakavasta masennuksesta kärsiviä. Iällä ei periaatteessa ole merkitystä, mutta käytännössä alle 25-vuotiaat keskivaikeasta masennuksesta kärsivät pääsevät psykiatriseen hoitoon, mutta sitä vanhemmat keskivaikean tai vaikean masennuksen pistemäärät saaneet eivät pääse. Eivät pääse välttämättä edes siinä tapauksessa, että he ovat itsetuhoisia. "Resurssipula". Täytyy olla jotain vakavampaa, kuten psykoottinen masennus tai kaksoisdiagnoosi (esim.samanaikainen päihde- ja mielenterveysongelma).

 

Otetaan esimerkiksi Tauno. Tauno on 35-vuotias, kärsii masennusseulan mukaan keskivaikeasta masennuksesta ja käy pätkätöissä. Tauno on hautonut itsemurhaa välillä enemmän, välillä vähemmän vakavasti viimeisen vuoden ajan. Taunolla on kaksi lasta ja avovaimo. Tauno hakeutuu avovaimon patistamana hoitoon.

Tauno odottaa ensin pari viikkoa päästäkseen terveydenhoitajalle ja sitten toiset kaksi viikkoa päästäkseen lääkärille. Lääkäri antaa Taunolle kaksi viikkoa sairaslomaa ja kirjoittaa masennuslääkereseptin ja suosittelee Taunolle psykiatrisen sairaanhoitaja kanssa juttelua. Sitten Tauno odottaa jälleen kaksi viikkoa päästäkseen juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Olo ei helpota ja Tauno toivoisi tapaamisia olevan tiuhemmin, mieluiten pari kertaa viikossa. Resurssipulan takia tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tauno sinnittelee Kelan vaatimat kolme kuukautta terveyskeskushoidossa (hoito katsotaan alkaneeksi siitä kun Tauno kävi tapaamassa sairaanhoitajaa) eli tapaa psykiatrista sairaanhoitajaa noin 4kertaa.

 

Kolme kuukautta on kulunut ja Tauno varaa akuuttiajan terveyskeskuslääkärille (nyt akuuttiajan saa, koska hänellä on jo todettu masennus), koska voi huonosti, lääkkeet eivät auta ja Tauno myös toivoo saavansa lausunnon Kelaa varten. Lääkärikäynnillä Taunolle selviää, että terveyskeskuslääkäri ei voi tehdä lausuntoa Kelaa varten. Tauno pyytää lähetettä psykiatrian poliklinikalle ja lääkäri tekeekin, mutta lähete hylätään, koska Tauno on liian "terve". Tauno kysyy eikö psykiatria voisi tavata vain muutaman kerran. Tämä ei ole mahdollista, koska muutoin koko hoito siirtyisi psykiatrian poliklinikalle ja tähän taas ei ole kaupungilla resursseja. Helsingissä kun on niin paljon masentuneita.

Tauno menee yksityiselle psykiatrille. Psykiatria pitää tavata 2-3 kertaa, jotta lausunto menee läpi Kelassa. Tähän Taunolla menee noin 300€.

Jotta Kelasta voi saada korvauksia terapiaan, pitää Taunon ensin etsiä terapeutti itselleen. Korvausta haetaan tietylle terapeutille vuodeksi kerrallaan. Tauno soittelee eri terapeuteille ja kyselee heidän hintojaan.

Tauno laittaa paperit Kelaan ja odottelee päätöstä. Tähän menee reilu kuukausi, koska Kelassakin on resurssipula.

Tauno saa myönteisen päätöksen, 2krt/vk terapiaa. Kela korvaa terapiasta n.30€ (alle 25-vuotialla korvausosuus on suurempi), terapia taas maksaa 70€/kerta. Taunon maksettavaksi jää siis 40€/krt joka tekee kuussa 320€. (mikäli pääsee kaupungin psyk.polille ja Helsingin kaupungin omaan psykoterapiaan, omavastuuosuus on n.7-8€/krt) Taunolla on vaimo ja kaksi pientä lasta. Hänellä ei ole varaa maksaa 320€/kk terapiasta. Tauno hakee sosiaalivirastosta harkinnanvaraista toimeentulotukea omavastuuosuuteen. Sosiaalivirasto on sitä mieltä, että Taunolla on varaa käydä terapiassa, joten Tauno saa kielteisen päätöksen sosiaalivirastosta. Tauno käy pari kolme kertaa kuussa terapiassa. Terveyskeskuslääkäriä hän ei tapaa uudestaan ennen kuin puolen vuoden päästä, kun hän on niin uupunut, että tarvitsee sairaslomaa. Terveyskeskuslääkäri ehdottaa Taunolle toisenlaisia lääkkeitä. Tauno hakee lääkkeet, mutta nekään eivät auta.

Lopulta Tauno on niin väsynyt, ettei jaksa enää mitään. Hän soittaa Auroran psykiatrian akuuttisairaanhoitoon päästäkseen osastolle hoitoon ja saa tietää, että häntä ei oteta sairaalaan sisään, koska sairaalaan pääsevät vain psykoottiset potilaat. Tauno on siis jälleen liian "terve". Taunolle pahoitellaan resurssipulaa ja ehdotetaan vapaaehtoisjärjestöjen vertaistukiryhmiä.

 

 

Tämä on arkipäivää Helsingissä!!! Väliinputoojille ei ole kunnollista ja kunnallista hoitoa.

 

 

Huomioita

 

-Ensisijainen hoitomuoto terveyskeskuspuolella on lääkehoito. Terapiaan, joka on ensisijainen hoitomuoto lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa, pääsee vain mikäli on valmis maksamaan yksityisen psykiatrin.

 

-Masennuksen akuuttihoito, jolloin potilasta pitäisi nähdä 1-3viikon välein, tarvittaessa useammin, ei toteutunut.

 

-Masennuksen jatkohoito oli täysin Taunon varassa ja itse piti hankkia terapia. Myös Kelan ja Sosiaalitoimiston byrokratia piti ottaa itse selville.

 

-Ylläpitohoidoksi suositeltiin lääkitystä.

 

-Lääkäri ei suositellut liikuntaa, meditaatiota eikä vapaaehtoisjärjestöjen vertaistukiryhmiä. Hän ei myöskään määritellyt masennuksen vaikeusastetta, sen teki psykiatrian poliklinikan psykiatri näkemättä potilasta ja hylkäsi lähetteen, koska Tauno ei ollut tarpeeksi sairas.

 

 

Otetaan toiseksi esimerkiksi Niina.

Niina on 20-vuotias ammattikoulun käynyt nainen. Hän epäilee liikakäyttävänsä kannabista ja hänellä on ollut masennusoireita vuoden verran. Itsemurha-ajatuksia hänellä ei ole ollut. Hän varaa ajan ensin päihdetyöntekijälle (eli päihdetyöhön erikoistuneelle sairaanhoitajalle) terveyskeskukseen, ajan saamiseen menee pari viikkoa. Päihdetyöntekijällä Niinalla todetaan päihdeongelma, jonka takia hänelle varataan uusi aika päihdetyöntekijälle. Lisäksi Niina tekee masennusseulan, jonka tuloksena on keskivaikea masennus. Niina saa päihdetyöntekijältä ajan terveyskeskuslääkärille. Lääkäriajan saamiseen menee noin pari viikkoa. Lääkäri kirjoittaa Niinalle masennuslääkereseptin ja tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja psyk.poli hyväksyy lähetteen. Niina siirtyy psykiatrian poliklinikan potilaaksi. Niina tapaa kahden viikon välein sairaanhoitajaa ja kerran kuussa psykiatria ja sosiaalityöntekijää. Psykiatri suosittelee Niinalle psykoterapiaa. Psykiatrian poliklinikalta Niina lähetetään kolmen kuukauden hoitosuhteen jälkeen päiväsairaalaan tarkastelujaksolle. Niina käy sairaalassa arkipäivisin. Hänellä on mahdollisuus jutella joka päivä sairaanhoitajien kanssa, myös terapeuttisia ryhmiä on tarjolla, samoin sosiaalityöntekijä on auttamassa Kelan ja toimeentulotukihakemusten täytössä ja mikäli Niinaa alkaa ahdistaa pahasti, hän voi soittaa sairaalaan ja tulla sinne yöksi.

Hoitava psykiatri kirjoittaa Niinalle B-lausunnon Kelan terapiaa varten. Niina saa terapian julkisen puolen psykoterapiasta, jonka takia hänen omavastuuosuudekseen jää 7-8€/kerta.

 

Ja tämäkin on arkipäivää Helsingissä!!

 

 

Mietityttää

 

Kaipaisin yhteiskuntaan asennemuutosta kaikenlaisten mielenterveysongelmien suhteen. Tähän tekstiin valitsin masennuksen, koska se on suoranainen "kansansairaus" eikä se lähde pois sillä että sanotaan "Noh! Reipastuhan nyt! Kyllä se siitä! Pilleriä poskeen ja hymyä huuleen!"

Toivoisin myös, ettei ihmisten ei tarvitsisi olla moniongelmaisia hoitoon päästessään. Jos heidät hoidettaisiin ajallaan ja kunnolla, tulokset olisivat sen mukaisia. Se tulisi sitäpaitsi mitä luultavimminkin halvemmaksi kuin nykyinen pillerijärjestelmä.

 

 

Lähteet:

www.kaypahoito.fi/

www.mielenterveystalo.fi

www.terveyskirjasto.fi/

www.vastaamo.fi

sekä

Koulun luennoista mieleenjäänyttä ja myös elämässä- ja työssä opittua