Yleensä sanotaan, ettei pidä olla odotuksia, koska muuten voi pettyä. Miltään tai keneltäkään ei pidä odottaa liikoja. Voi muuten tippua korkealta! Varovasti!

 

Olen vaihteeksi eri mieltä kuin muut. Kun lähden liftaamaan, niin todellakin minulla on odotuksia!

 

1. Odotan saavani maailman parhaan kyydin

2. Odotan saavani kyydin pian

3. Odotan, että tyhjä kantaa

4. Odotan ihmeitä ja mukavia yllätyksiä tapahtuvaksi

 

Näitä saankin usein. Kyllä olen pettynytkin ja on kertoja, jolloin tienposkessa on odoteltu muutama tunti, kenties vielä kaatosateessa. Epätoivo on iskenyt ja on tehnyt mieli näyttää keskisormea jokaiselle ohiajavalle autolle. Siihen on kuitenkin konstinsa; pitää tehdä jotain ihan muuta! Epätoivoisen ja vittuuntuneen näköistä ihmistä ei kukaan ota kyytiin. Teetauko, päikkärit, lauluhetki tai ihan mitä tahansa, mikä saa hymyn suupieliin tehoaa joka kerta. Kun mieli on aidosti iloinen, niin eteenpäin pääsee.

 

Kerran olin jumissa Espanjan ja Ranskan välisessä vuoristossa. Tarvitsin yöpaikan, mutta kylässä oli vain yksi hotelli ja se oli aivan liian kallis. Siellä oli myös leirintäalue, mutta telttoja ei saanut vuokralle. Olisin muuten tietysti nukkunut taivasalla, mutta vettä satoi kaatamalla. Huokaisin ja menin hotellin baariin. Kävin kysymässä moneenko saakka baari on auki. Toivoin, että se olisi auki koko yön, mutta ei se ollut kuin kahteentoista. Ostin kupin teetä, koska olin aivan jäässä, väsynyt ja märkä. (+ olin ollut vasta pari päivää aiemmin sairaalassa nesteytyksessä, joten en ollut fyysisesti kovinkaan hyvässä kunnossa) Päätin mennä pöytään istumaan ja odottamaan ihmettä. Kirjoitin päiväkirjaan surkeita tuntojani ja olin uppoutuneena omiin ajatuksiini, kun suurinpiirtein ikäiseni mies tuli luokseni. Hän oli kuullut tilanteeni hotellin omistajalta ja tarjosi kyytiä toiselle leirintäalueelle noin 10 km päähän. Ilahduin ja otin tarjouksen vastaan. Juttelimme autossa ja loppujen lopuksi menin miehelle yöksi, koska hän oli niin mukava ja meillä synkkasi. Itseasiassa olin miehen luona kaksi yötä, koska juttua riitti niin paljon ja hän näytti minulle autiokylän, jonne pääsee vain paikalliset, koska tiehen tarvitsee avaimen. Minulle mies oli oikea enkeli, pelasti mahdottoman tuntuisesta tilanteesta, sai hyvälle tuulelle, tarjosi ruokaa, yöpaikan ja mielenkiintoista seuraa ja vielä lähtiessäni vei minut hyvään liftipaikkaan. (Ja tiedoksi: Ei yrittänyt lähennellä eikä flirttaillut)

 

Mielestäni liftaus on aivan hyvin verrattavissa arkielämään. Kun on jumissa, oli kyse ihan mistä tahansa, on aika pitää breikki. Hengähtää ja tehdä ihan jotain muuta. Ja odottaa ihmettä. Odottaa ihmisten olevan enkeleitä ja kaikella olevan tarkoitus. Antautua tyhjän kannettavaksi ja ottaa avosylin vastaan kaikki lahjat mitä maailma tarjoaa. Oli ne sitten ihmisenkeleitä tai yllättäviä sattumia tai mitä tahansa.

 

En usko, että saavuttaa mitään kovinkaan hohdokasta sillä, että odottaa alunperinkin ihmisten kohtelevan ihan ok:sti ja tilanteiden menevän ihan ok:sti. Silloin elämä todellakin on yhtä tylsää ok:ta! Kun odottaa paljon, saa paljon. Voi tippua korkealta ja aina välillä tippuukin, mutta ei kipu ikuisesti kestä ja sirpaleista saa kauniin mosaiikin.

 

Liika vaatimattomuuskaan ei kaunista. Jos joku tarjoaa apuaan, niin vastaus "Ei tässä mitään. Kyllä mä pärjään." on yhtä tyhmää kuin merihädässä kieltäytyä pelastusrenkaasta. Eikä toisen vaatimattomuus ilahduta toistakaan osapuolta: Ajattele, jos päättäisit yllättää ystäväsi ja ostaisit hänelle lahjan, kumpi reaktio olisi miellyttävämpi: vaivaantunut "Voi ei, ei sun ois tarvinnut!" vai ilahtunut "Ihanaa!"

 

Olen kävelevä todiste siitä, että elämässä tapahtuu ihmeitä ja että enkeleitä on jokapaikassa! Joskus tapahtuu niinkin yllättäviä käänteitä, ettei ikinä olisi uskonut mahdolliseksi.

 

Epäuskon ja synkkyyden hetkellä olkaa epätoivoisia ja synkkiä, mutta antakaa itsellenne paussi, tehkää jotain ihan muuta. Tarjotkaa vaikka itsellenne jäätelö. Ja ottakaa ihme avosylin vastaan!! Tarjotkaa hänellekin jäätelö, lakritsijäde vaikka!

 

Olkaa enkeleitä myös toisillenne! Kirjoittakaa kirje hänelle, joka ei ikinä sitä osaisi odottaa, hymyilkää tuntemattomille ja ottakaa peukkumatkaajat kyytiin!

 

Lisäisin tämän tekstin loppuun ankkurin kuvaamaan toivoa, jos tämä kone vain suostuisi lisäämään tähän kuvia. Ehkä parempi näin, voitte jokainen kuvitella kauneimman ankkurin, minkä osaatte :)