En seuraa lehtiä enkä katso televisiota, koska en erityisemmin välitä, mitä maailmalla tapahtuu, mutta silti korviini kantautuu silloin tällöin juttuja. Tänään luin kuvitetun artikkelin Helsingin sanomista tyttöjen ympärileikkauksesta. (http://www.hs.fi/datajournalismi/Hetki+ennen+silpomista++suomalaiskuvaaja+todisti+kahden+tyt%C3%B6n+ymp%C3%A4rileikkausta+Keniassa/a1305766700849)

Vaikken ole maailman myötätuntoisin ihminen enkä yleensä murehdi etenkään ventovieraiden puolesta, niin tyttöjen sukuelinten silpominen puistattaa ja herättää minussa voimakasta vihaa joka ikinen kerta, kun siitä kuulen tai luen.

 

Ensinnäkin ympärileikkaus on aivan liian laimea ilmaisu toiminpiteelle, käytän mieluummin en-muista-mistä-kirjasta-löytämääni termiä "sukuelinten silpominen". Olen aiemmin nähnyt dokumentin aiheesta ja olen aikoinaan tehnyt tyttöjen sukuelinten silpomisesta koulussa esseenkin.

 

Perusteet sukuelinten silpomiseen ovat yleensä: pelätään, ettei tyttö pääse naimisiin tai pelätään, että nainen käy vieraissa tai pidetään epänormaalina ja epäpuhtaana, että tytöllä on klitoris ja häpyhuulet (ja aukko emättimen kohdalla ennen naimisiinmenoa).

 

1. Täytyy olla sadistinen mies, joka haluaa vaimokseen naisen, joka ei nauti seksistä ja joka saattaa kuolla synnytykseen silpomisen johdosta ja joka luultavasti kärsii virtsaamisvaikeuksista.

2. Kieroutunutta ajatella, että miehet, joilla on kenties neljä vaimoa, pelkäävät, että vaimo kävisi vieraissa. Ja vaikka naisella olisi sukuelimet tallella, niin pettäisikö hän oikeasti miestään tahallisesti, jos pettämisestä on rangaistuksena kivitys tai vähintäänkin aviomiehen(=elatus) ja kasvojen menetys?

3. Miten voi pitää normaalina, että se, mikä luonnostaan on olemassa kaikilla naisilla, on pahaksi?

 

Vaikka olisi miten kasvanut kulttuurissa ja yhteisössä, missä sukuelinten silpominen on normaalia ja arvossapidetty perinne, niin silti. Niinkö harva tosiaan kyseenalaistaa?! Naisethan muuten perinnettä enemmän puolustavat kuin miehet.

 

Kyllähän omassa kulttuurissammekin on omituisuuksia, joita pidetään normaaleina, kuten emättimen ompeleminen tiukemmaksi tai klitorislävistys, mutta ne sentään ovat omia päätöksiä, eivätkä vanhempien eikä niistä riipu elannon saanti tai kumppanin löytäminen.

 

Miesten sukuelimen silpominen taas: se ei herätä minussa niin suurta tunnekuohua (kenties siksi, että olen nainen ja minulta puuttuu se osa, mikä silvotaan), mutta pidän sitäkin järjettömänä ja turhana. Eksäni (kalifornialainen) sanoi, että jenkeissä naiset nauravat miehille, joiden penistä ei ole leikattu. Hänet itsensä oli leikattu jo vauvana (Amerikassa pitää kuulemma erikseen sanoa, jos ei halua poikaansa leikattavan). Hänen mielestään leikkauksesta ei ollut haittaa, mutta toisaalta eihän hän tiennyt, miltä tuntuisi, jos olisi esinahka.

Mielestäni miesten silpomista suorastaan vähätellään. Riskit ovat pienempiä kuin naisten sukuelinten silpomisessa, mutta se ei tee leikkauksesta haitatonta eikä riskitöntä saati että leikkaus olisi tarpeellinen ja hyödyllinen.