Keskustelua polyamorisuudesta

 

On pride-viikko. Vietin tämän illan käymällä polyamoriakeskustelutilaisuudessa. Menin sinne, koska minua kiinnosti, miten ihmiset ovat yhdistäneet polyamoriset suhteet ja perheen perustamisen.

 

Polyamorisuus ja perhe

 

Tapoja on erilaisia. Voi olla primäärikumppani, jonka kanssa perustetaan perhe ja mennään naimisiin. Tällöin sekundaari polysuhde on lapsen kannalta joko äidin/isän tyttö-/poikaystävä. Mikäli tämä sekundaarisuhde ei ole kovin vakava, niin se on lapselle äidin/isän kaveri. On myös polysuhteita, joissa asutaan yhteisömuotoisesti ja lapset kasvatetaan yhdessä. Nämä toimivat uusioperhemallilla. Uutta vanhempaa kutsutaan joko äidiksi tai isäksi tai sitten nimellä. Pienten lasten kannalta asia on ongelmaton. Heillä ei ole normeja, joten äidillä voi hyvin olla tyttöystävä toisen äidin lisäksi. Teini-ikäisenä erilaisessa perheessä elo saattaa olla kuulemma myrskyisää muutaman vuodenkin.

Eli vaikkapa näin: Isi vie pikku-Ellen aamulla päiväkotiin ja äidin tyttöystävä tulee iltapäivällä hakemaan hänet kotiin.

 

 

Muita mielenkiintoisia esilletulleita asioita

 

Tässä illan satoa:

 

• Miten itse huomasi olevansa polyamorinen? : Moni oli yrittänyt monosuhdetta, mutta siinä oli ollut jotain ”häikkää”. Tai sitten oli tavannut polyihmisen ja tajunnut ”tämä selittääkin paljon!”

   

• Ovatko kaikki polyt biseksuaaleja?: Ei, mukaan mahtuu koko sateenkaaren kirjo. Heterot, lesbot, bisset, homot, transut, queerit, kaikki!

   

• Mitä jos kumppanit eivät tule toimeen keskenään?: Keskustelutaitoa pidettiin arvossa. Toisen kumppania ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen pitää tulla. Muutoin kuvio ei toimi. ”Jos sinulla on ongelma yhden kanssa, hoida se ensin.”

   

• Ovatko kaikki polyamoriset ihmiset seksihulluja, jotka eivät ymmärrä tosirakkauden päälle mitään?! : Eivät ole. Polyihmisistä löytyy kyllä ”suhailijoita” (kuten myös monoista), mutta myös aseksuaaleja ja kaikkea siltä väliltä. Polyamorisuus ei tarkoita fuckbuddylistaa, vaikka joillakuilla polyamorisilla sellainenkin saattaa olla. Huomioi sana ”amorisuus”, se viittaa rakkauteen. Tunteet ovat siis pelissä. Monet polyt haluavat deittailla ensin ja sitten vasta tuoda fyysisen puolen mukaan.

   

• Montako kumppania voi olla?: Riippuu ihmisestä. Vaikka rakkautta riittäisi, niin aikaa ei riitä loputtomiin. Ymmärsin, että kaksi tai kolme kumppania on vielä hallittavissa oleva määrä. Paitsi jos osa kumppaneista on kaukorakkauksia tai "hoitoja".

   

• Tuntevatko polyamoriset ihmiset mustasukkaisuutta? : Jotkut ovat todella mustasukkaisia, jotkut eivät laisinkaan. Useita helpottaa, kun on sujuva keskusteluyhteys kumppaneiden kanssa. Etenkin läheisimmän/läheisimpien (hänen/heidän kenen kanssa asuu yhdessä, viettää joulut jne.) kumppanien kumppanit voidaan haluta tietää tarkasti ja mielellään tutustuakin. On myös niitäkin, ketkä eivät halua tietää kumppaninsa kumppaneista mitään, etteivät olisi mustasukkaisia. Sitten on niitä, joille on aivan sama eikä heitä puhtaasti ja yksinkertaisesti vain kiinnosta keihin kaikkiin oma kumppani on ihastunut.

   

• Rakastaako polyamorinen ihminen jokaista kumppania samalla intensiteetillä?! : Eräs ilmaisi asian niin, että rakastaa ihmisiä eri tasoilla. Eri kumppaneiden kanssa keskustelee ja tekee eri asioita. Eri ihmisissä viehättää eri piirteet. Toinen kertoi, että rakastumisen huumassa vain se yksi kiinnostaa, mutta rakastamisvaiheessa rakkaus on yhtä vahvaa. Esille tuli myös primäärisuhde. On se yksi tai kaksi, jotka ovat lähimpänä sydäntä. Muut, jos niitä on, ovat ei niin vakavia ihastuksia, deittejä, yhenillanjuttuja, kaveripanoja tms. Rakkauden määritteleminen asteikolla ei tuntunut kenestäkään järkevältä eikä myöskään ihmisten vertaileminen toisiinsa. Asiaa verrattiin lastensaantiin: Ei sitä yhtä rakasteta enemmän kuin toista. Jokaista lasta rakastetaan yhtä paljon, lapset vain ovat erilaisia keskenään.

   

• Miten juhliin meno? Mitä jos joku tuttu menee naimisiin ja lähettää kutsun. Kenen kumppanin kanssa häihin mennään? : Vastauksia ei sadellut. Yksi sanoi, että heidät kutsuttiin kolmisin juhliin. Hän, hänen tyttöystävänsä ja tyttöystävän aviomies.

   

• Entä kun menee vierailulle sukulaisten luo kahden kumppanin kanssa, niin miten nukutaan? Tai miten ylipäänsä polysuhteissa nukutaan?: On niitä, jotka nukkuvat kolmisin. Sitten on niitä, jotka harrastavat nukkumista vuorotellen kummankin kumppanin sängyssä. Sitten on niitä, jotka rakastavat yksinnukkumista eivätkä halua viereensä yöllä ketään.

   

• Entä polysuhteeseen uutena tulo? Miltä tuntuu?: Siltä miltä aina uudet parisuhteet tuntuvat. Pitää tutustua ja löytää paikkansa kuviossa. Jotkut kokevat olonsa epävarmaksi ja jotkut taas ”uivat sisään”.

   

• Miten kaapistatulo? Miten suhtautuivat sukulaiset? Kun alunperinkin on jo sateenkaarilammas, niin siihen vielä päälle kerrotaan, että olenkin sateenkaaripolylammas! : Vanhempien kanssa joillakin oli ollut ongelmia. Joillakin oli jopa välit menneet kokonaan poikki, mutta oli myös sellaisia vanhempia, jotka olivat ottaneet asian rennosti. Useimpien kokemus oli, että alkuhämmennyksestä toivuttuaan sukulaiset olivat suhtautuneet hyvin.

 

 

Minä ja polyamorisuus

 

Suuri huolenaiheeni 18-vuotiaana oli, että miten ihmeessä pystyn ikinä olemaan pettämättä?! Ei sillä, että olisin rampannut hulluna jatkoilla ja himoinnut joka toista vastaantulevaa. Ongelma oli, että olin korviani myöten rakastunut yhteen, joka ei ollut rakastunut minuun ja sitten olin tykästynyt toiseen, joka taas oli rakastunut minuun. Tämän jälkimmäisen kanssa me sovimme olevamme yhdessä. Molemmat heistä asuivat ulkomailla. Lisäksi onnistuin tähän soppaan lisäämään jokusen säädön Suomessa. Podin hyvin huonoa omaatuntoa enkä käsittänyt, miten olin moisen sopan onnistunut keittämään. Ero tuli, koska olin tavannut toisen Suomessa. Sekään ei aivan putkeen mennyt. Vaikka olin päättänyt olla koskematta kehenkään, niin jotenkin löysin itseni olemasta rakastajatar eräälle naiselle, joka oli avioliitossa. Se ei ollut salasuhde, naisen aviomies tiesi minusta. Heillä oli pari päiväkoti-ikäistä lasta ja minä kävin heillä kylässä. Lapset juoksivat iloisesti ovella vastaan ja tulivat syliin. Ruokailtiin siinä heidän koko perhe ja minä. Illalla menin naisen kanssa nukkumaan ja mies nukkui sohvalla. Mies kävi välillä työpaikallani (olin tuolloin töissä huoltoasemalla) kahvilla moikkaamassa minua. Kerran mies haki minut kotoa (tavallisesti kuljin pyörällä), koska satoi niin kovasti. Satoi niin paljon, että jouduttiin pysäyttämään auto. Siinä me istuimme miehen kanssa ja juttelimme tilanteesta leppoisasti. Juttu naisen kanssa ei kovin pitkään kestänyt, mutta oli kuitenkin juttu. En kokenut itseäni ylimääräiseksi tai ulkopuoliseksi. Minä vain olin mukana luontevasti. Ainoa vaivaava asia oli oma yliuskollinen poikaystäväni, joka ei moista olisi hyväksynyt. Taas olin keittänyt sopan, vaikka ei pitänyt. Tämän samaisen suhteen aikana oli muutama muukin nainen. Podin heistä huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta mietin, että jos poikaystäväni haluaisi olla miehen kanssa, niin se olisi minulle ok. Minusta ei saa miestä tekemälläkään ja hyvä niin. Senkus pitää hauskaa. Paitsi ettei poikaystäväni ollut kiinnostunut miehistä...

 

Taas tuli ero. Päätin, että seuraavan miehen (olin vakuuttunut, etten voisi seurustella naisen kanssa, koska se olisi liian feminiinistä) kohdalla sanon hänelle suoraan, että tahdon joskus olla naisen kanssa ja sen pitää sopia hänelle. Tapasin miehen, polyheteron. (polyisuus selvisi tosin vasta suhteen jälkeen) Sain kaiken vapauden naisten suhteen. Olin varsin tyytyväinen, yhteenkään naiseen en tosin koskenut, ei vain sattunut eteen. Sitten jostain elämääni humpsahti mies. Tilanne vain kehittyi jotenkin...Se oli minulle täysi yllätys, koska olin alkanut pitää jo itseäni enemmän aseksuaalina kuin normiseksuaalisena. Ja taas olin tilanteessa, missä minulla oli uskollinen mies (tai no hän petti samoihin aikoihin) ja minä onneton olin mennyt pettämään, vaikka rakastin miestä.

 

Ero tuli jälleen, muista syistä tosin. Totesin, etteivät parisuhteet ole tehty minua varten. En vain kertakaikkisesti osaa seurustella! Eikä minulla ole edes pienintä haluakaan luvata olevani jonkun kanssa lopun elämääni! Vaikka en tykkää enkä harrasta ”tänään tavataan tänään sänkyyn” juttuja, niin silti onnistun aina ihastumaan johonkin toiseen samaan aikaan kun rakastan toista ja aina se johtaa siihen että löydän itseni pettämästä. En halua satuttaa enää yhtäkään ihmistä enkä potea huonoa omaatuntoa, koska olen millainen olen. Päätin, että parempi vain olla sitoutumatta yhtään keneenkään. 

 

Näillä main tuli termi polyamoria mukaan elämääni. Se selitti paljon!

 

Sitten humpsahti elämääni nainen! Lähti jalat alta. Niin ihana, polybisse vielä kaikenlisäksi! Loistavaa! Kävimme pitkiä keskusteluja ihastumisista ja rakkaudesta. Olin siihen saakka ollut vakuuttunut, etten voisi seurustella naisen kanssa, koska se olisi liian feminiinistä. Siinä tapaillessa totesin kuitenkin, että taidan unohtaa miehet, koskapa naisen kanssa ei ahdista ajatus seurustelusta ja muutenkin kaikki vain soljuu. Enkä kokenut olevan mitenkään minulta pois, että toisella oli muita ihastuksia. Päinvastoin suhteista oli mielenkiintoista keskustella. Samalla tosin huomasin, etten ehkä olekaan niin poly kuin kuvittelin, se yksi tuntui riittävän mainiosti.

Se juttu sitten loppui hämärästi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan.

 

Sitten tuli elämääni toinen nainen. Tällä kertaa monolesbo, siis todella mono! Mietin, mikä ihme minussa on, kun vedän yliuskollisia ihmisiä puoleeni! Mutta minkäs teit, kun tunteet vei, sydän suli ja perhoset lentelivät vatsassa. Polyamorian nimeen vannominen unohtui kokonaan ja ajattelin viettäväni loppuelämäni onnellisena monosuhteessa. Ei se juttu kestänytkään lopun elämää. Tämäkin loppui hämärästi jo ennen kuin oli alkanutkaan.

 

Nyt on aikaa kulunut. Pidän itseäni taas polyamorisena. Olen todennut, että monojen ja polyjen ei kannata yrittääkään seurustella keskenään. Siitä tulee kummallekin vain ongelmia. Mono yrittää ymmärtää, miten voi ihastua moneen samaan aikaan ja miten voi rakastaa kahta samaan aikaan ja epäilee, etteikö hän ole riittävästi jne. Polyna minun on vaikea ymmärtää monon ”sydämeni on yhden hengen laatikko” - ajattelutapaa. Minä olen siirappinen herkkis, joka uskoo elämänpituiseen rakkauteen, mutta olen silti poly. Vaikka haaveilen primäärikumppanista, jonka kanssa menen naimisiin ja hankin lapsia, niin en pidä mahdottomana, että löytäisin itseni seurustelemasta vakavasti kahden naisen (yhä edelleen ahdistaa ajatus seurustelusta ja etenkin perheen perustamisesta ja yhdessäasumisesta miehen kanssa) kanssa. Romanttisesti katsottaisiin kuunsiltaa kolmistaan, söpösti nukuttaisiin kolmistaan ja kasvatettaisiin lapsia kolmistaan. Kukin vuorollaan raskaana :D Tai sitten kaikki samaan aikaan! Olisi äiti, äiskä ja äitee! Se olisi itseasiassa vapauttavakin kokemus. Ei tarvitisisi olla kaikki toiselle ja omaa tilaakin olisi sopivasti, toisaalta myös läheisyyttä olisi tarpeeksi.

 

Oli seuraava kumppani kuka hyvänsä, niin hänen on oltava polyamorinen. Ei tule muuten mitään. Rakastun monosti, en kaipaa elämääni säätöjä enkä panoja vaan vakaan parisuhteen, mutta rakastan polysti!