Ostin viime viikolla jalallisen kokovartalopeilin. Ensin unohdin, että se on olemassa, koska se seisoi peilipinta eteisen kaappia vasten, sitten muistin sen (hyppiessäni eteisen puolivartalopeilin edessä ja yrittäessäni tavalliseen tapaani saada kokonaiskuvaa sen avulla). Siirsin peilin keskelle huonetta ja siihen se jäi. Peili ei sovi alkuunkaan keskelle pientä yksiötäni. Se on tiellä ja hyvin epäharmoniassa ympäristön kanssa, mutta ehkä juuri siksi tykkään, että se on siinä. En oikeastaan ole peilaillut sillä. Pöydän ääressä istuessa katson mieluummin ulos ja sängyssä lojuessa ei näe omaa peilikuvaa. Sängyssä röhnöttäessäni tuijottelen kuitenkin peiliä aivan kuin se olisi ovi toiseen maailmaan. (liikaa fantasiakirjoja joo joo tiedetään) Olen myös pohtinut peilin vaikutusta feng shuihin. (Niin pitkälle en kuitenkaan ole päässyt, että olisin tarkistanut kirjasta, mihin kohti peili olisi hyvä asettaa.)

Lattialla on kasa vaatteita, koska kiskoin kaikki paidat ulos kaapista, kun etsin sopivaa päällepantavaa (kirppikseltä tarttuu liikaa vaatteita mukaan!!). Siinä ne lojuvat vieläkin. Oikeastaan pidän siitäkin. Joskus on mukava katsoa kaaosta ja todeta "hah, en siivoa tänään".

Pointiton teksti. Välillä on kiva kirjoittaa jotain ilman järjen hippusta. (kolmen tunnin yöunet saavat järjen rippeet mukavasti karisemaan btw.)