Ihailen ihmisiä, joilla on oma tyyli. Ei sen tarvitse olla kovin persoonallinenkaan, mutta kuitenkin pysyvä tyyli. Jotkut ovat läpi elämänsä aika lailla samantyylisiä. Oli se sitten T-paita ja verkkarit tai kauluspaita ja puvunhousut, mutta jokatapauksessa heille on selvää, mihin kauppaan he menevät ostoksille ja sieltä löytyy aina heidän tyylisiä vaatteita.

Minä suunnistan kirppiksille ja teen sieltä löytöjä ”Ohoo! Ihana! Tän mä olen aina halunnut, en vaan ole ennen tiennyt haluavani tätä!!” ja sitten minulla on kassi täynnä aarteita, kun palaan kotiin.

Jos katson elämääni taaksepäin: Ylä-aste ja lukioikäisenä olin saman näköinen teinipissis kuin kaikki muutkin. Pidin melkein aina farkkuja. Hameet ja mekot olivat kesää ja juhlia varten tehty. Paitana oli melkein aina toppi. Suurimmaksi osaksi viihdyin vetoketjullisessa hupparissa, mutta muistan, että minulla oli jossain vaiheessa jopa kauluspaita ja jakkutakki! Kirppiksillä ei tullut käytyä. Seppälä, Lindex, Only yms.kiinnostivat enemmän. Sitten tuli hippikausi, joka kesti monta vuotta. Farkut katosivat kaapista ja tilalle tuli keijuvaatteet. Hame päällä aina tai vaihtoehtoisesti lököhousut. Poncho minulla oli myös. Vaatteet olivat peräisin kirppiksiltä tai lost&found – korista (meillä kävi aika paljon vieraita, jotka unohtelivat vaatteitaan meille). Joitakin ostin uutena, mutta nekin pääasiassa kojuista tai ulkomailta. Kun hippeily loppui niin innostuin korkkareista ja ylipäänsä naiseudesta. Hippiaikoina unohdettu epilaattorikin sai elämänsä takaisin. Meikkasin joka päivä (nojoo, mun meikkausta eivät tainneet muut ihmiset huomata...) ja jopa lakkasin välillä kynnet! Hame tai mekko kesät talvet ja vaatteet peräisin kirppikseltä. Innostuin myös revittelemään (eli käytin muitakin kuin mustia sukkahousuja).

Nyt on viimeiset puoli vuotta ollut meneillään kolmenkympin villitys. Huulen lävistäisin vaikka jo tänään, mutta käytännön syistä en voi. Nenään haluaisin nenäkorun ja korvaan pari rengasta. Nilkkaan olen miettinyt tatuointia, joku köynnös. Tukka on edelleen toiselta puolelta lyhyt. Meinasin blondatakin hiukseni, mutta taidan tyytyä liukuvärjättyyn blondiin. Rastoja olen pohtinut viimeiset viisi tai kenties jopa kymmenen vuotta. Tänä vuonna sitten olisi nekin tarkoitus paukauttaa päähän. Vaatetyyli on alkanut muuttua korkkarinaisesta enemmän streetimpään suuntaan. Korkkarit ovat unohtuneet jo, mutta vieläkin kyllä pidän hamosista ja topeista.

Jos tyylini vaihtuvat näin laidasta laitaan, niin mitä puolen vuoden päästä?! Vihreät rastat päässä ja naama täynnä lävistyksiä ja keho koristeltuna tatuoinneilla? Street-hippie-style? (kuulostaa oikeastaan hyvältä...) Vai olenko puolen vuoden päästä kenties innostunut kotiäiti tyylistä ja pidän mammakaapuja? Tai kenties vaihdan business-tyyliin ja pidän jakkupukua joka päivä!?