Ihan oikeasti, olen yrittänyt innostua peleistä ja maailmanmestaruuskisoista moneen kertaan elämäni aikana, mutta epäonnistun joka ikinen kerta! Muistan, että viime vuonna nukahdin kesken pelin, kun lupauduin mennä katsomaan sitä kaverille. Tänä vuonna en ole vaivautunut seuraamaan, mutta koko muu Suomi tuntuu seuraavan innokkaasti.

Miksi minä en pääse tähän Suomi-tunnelmaan?!?! Koko isänmaallisuus tuntuu todella vieraalta. On tietysti hienoa, että meillä on ihka oma maa ja suomen kielestä tykkään eritoten, mutta olen täysin out, miksi minun pitäisi tuntea riemua siitä, että Suomessa kasvaneet pelaajat voittavat maailmalla? Ovatko he muuten edes suomalaisia? Voiko joukkue ostaa ulkomaalaisen pelaajan riveihinsä? En näemmä edes tiedä sääntöjä. Oletan kuitenkin, ettei se ole mahdollista, koska muutenhan pelissä ei olisi mitään järkeä.

Anyways, pointti oli se, että minä tunnen itseni ulkopuoliseksi/tyhmäksi, koska en osaa olla fiiliksissä suomen voitosta enkä surra suomen häviötä missään kisassa. Oli lopputulos mikä hyvänsä, minun reaktioni on "Jaa. Vai niin. Selvä."

Voin vakuuttaa, että olen oikeasti yrittänyt tuntea tätä joukkohurmosta. Olen pomppinut ja huutanut sohvalla "Hyvä Suomi!" jotta pääsisin mukaan tunnelmaan, mutta ei se ole kertaakaan auttanut. Tänä vuonna en ole edes yrittänyt. Tiedän vaipuvani kuitenkin omiin ajatuksiini tuijottaessani tylsää peliä. Pääsisin ehkä hieman mukaan, jos pelaajana olisi joku tuttu, mutta ei ole. Joissain maailmanmestaruuskisoissa, en muista lajia, joku talviurheilulaji se oli, on ollut joku pikkuserkku/pikkupikkuserkku (jota en tunne) kisailemassa, mutta ei ole sukulaisuussuhdekaan auttanut asiaa. Ihan yhtä isänmaalliton olen kuin ennenkin ja ihan yhtä tylsää penkkiurheilu kuin ennenkin. Kasvatuksestakaan ei voi olla kiinni, muistan isän katsoneen aina kaikki urheilukisat. Etenkin yleisurheilusta hän oli kiinnostunut, mutta seurasi kyllä jääkiekkoakin. Ei tarttunut minuun kotoa.

Ei ole siniristilippua kotona seinällä, sateenkaarilippua olen harkinnut.