Koiranomistajana minua tympii koiriin liittyvät uskomukset. Kissaa en omista, mutta siihenkin liittyy uskomuksia, jotka nekin tympivät.

 

Uskomus 1: Koirat tahtovat miellyttää omistajiaan.

"Joo kyllä koirat aina tahtovat miellyttää omistajiaan. Meidän Musti kyllä kiskoo hihnassa ja haukkuu aina kun ovikello soi, eihän se miellytä minua, mutta kyllä silti koirat tahtovat miellyttää omistajiaan. Ehkä meidän Musti on vain poikkeus, vaikka kyllä naapurin Laku-koirakin on sellainen remmirähisijä, että ei se miellytä omistajaa, mutta kyllä vain, koirat tahtovat aina miellyttää omistajiaan."

 

Uskomus 2: Kissoja ei voi kouluttaa

"Kissojahan ei voi kouluttaa ollenkaan. Meidän Mirri on kyllä oppinut käymään hiekkalaatikolla ja ulkoilemaan valjaissa, mutta sehän ei ole sama asia kuin kouluttaminen. Meidän Mirri on myös oppinut avaamaan ovet. Mutta kissathan eivät siis ole koulutettavissa, niille ei voi opettaa mitään, siitä on esimerkiksi todisteena se, että olen suihkupullolla pelotellut Mirriä pois sohvaa raapimasta, mutta silti se menee aina kun en ole paikalla. Eli ei kissoille voi opettaa mitään."

 

Kissat ja koirat

Koirat ovat laumaeläimiä. Se ei tarkoita, että laumassa on johtaja ja muut ovat johtajan orjia, jotka toimivat miellyttääkseen johtajaa. Jokaisella laumanjäsenellä on laumaa hyödyttävä tehtävä ja jokainen toimii niinkuin toimii, koska kokee sen olevan itselleen kannattavaa. Se, että koirat ovat laumaeläimiä, tarkoittaa myös, että ne ovat yhteistyökykyisiä ja sopeutuvaisia - niiden on pakko olla, sillä sosiaalisia taitoja ja joustavuutta vaaditaan ryhmässä toimimiseen.

Kissat saalistavat yksin. Kissan ruoka on luonnossa riippuvainen kissasta itsestään. Sen täytyy itse vaania, saalistaa ja tappaa. Kissan elämä ei luontaisesti ole riippuvainen sen ympärillä elävistä yksilöistä, jonka johdosta kissan luonne ei aja sitä yhteistyöhön.  Tällainen "teen kaikki itse enkä pyydä apua" tekee kissasta itsenäisen ja oma-aloitteisen, mutta samalla myös sopeutumattoman ja joustamattoman.

Seurallisuus on asia erikseen. Sekä kissa että koira voi olla seurallinen - tai olla olematta.  

 

Koiran ja kissan kouluttaminen

Jos koiraa lähtee kouluttamaan, etuna on koiran kyvykkyys yhteistyöhön ja sen sopeutuvuus uusiin ympäristöihin. Koira ei kuitenkaan toimi miellyttääkseen "johtajaansa" (sen sijaan ihminen saattaa toivoa koiran miellyttävän itseään) vaan koska se hyötyy tottelemisesta tavalla tai toisella. Jos koira hyötyy enemmän omakeksimästään käytöksestä (esim.karkaamisesta), kuin ihmisen sille tarjoamasta toiminnasta, se toimii silloin kuten siitä on kannattavaa (eli luultavasti karkaa).

Jos kissaa lähtee kouluttamaan, (kissa on varsin oppivainen eläin!) täytyy huomioida, ettei sen luonto aja sitä yhteistyöhön ja sopeutuvuuteen. Kissa oppii kyllä - kurittamalla vielä tehottomammin kuin koirat koska ne eivät koe tarvetta viettää aikaansa ikäväksi kokemansa henkilön kanssa - mutta palkitsemalla hyvinkin nopeasti. Kissalle voi mainiosti opettaa "tassu", "seuraa" jne. Kissan keskittymiskyky/kiinnostumiskyky ei ole ehkä samaa luokkaa kuin koiran, mutta sekä kissat että koirat oppivat parhaiten muutaman minuutin mittaisista monta kertaa päivässä toistuvista koulutustuokioista. 

Eli vaikka koiran käytös saattaa näyttää miellyttämiseltä, se ei johdu miellyttämishalusta vaan siitä että se on laumaeläin ja se hyötyy miellyttämiseltä näyttävästä käytöksestä ja yhteistyöstä. Kissa taas lähtökohtaisesti on aivan yhtä itsekäs kuin koirakin, mutta se näkyy paremmin ulospäin ja kissa ei koskaan tee yhteistyötä.