Pettäminen on aihe, josta on kirjoitettu runoja, lauluja ja tarinoita. Aihe, joka ei taida koskaan olla kokonaan loppuun käsitelty.

 

En ole koskaan törmännyt ihmiseen, joka kannattaisi pettämistä ”Pettäminen on oikein! Ihmiset pettäkää toisianne! Minä petän jokaista!” Päinvastoin ihmiset mainostavat itseään ”Minä olen yhden naisen/miehen nainen/mies!”

 

Syitä pettämiseen

On helppo moralisoida, kun itse on puhdas pulmunen. Sormella osoittaminen ei ole aivan yhtä helppoa, jos tietää, miltä pettäminen tuntuu, oli syy mikä hyvänsä. Ja syitähän riittää:

Silkka kokeilunhalu ”Hei tää on mun eka kumppani. Entä jos mä oon tän kans lopun elämää, niin mua jää kaduttamaan, etten koskaan kokeillut muita!!”

Kostokin käy pettämisen syyksi ”Vitun kusipää! Kohta saat tietää miltä tuntuu!”

Mainio pettämissyy on myös vaihtelunhalu ”Oltu yhessä viimeset 15 vuotta ja nyt kun sattui sopiva tilaisuus...”

Uteliaisuus saattaa ajaa myös pettämiseen ”Mä oon aina ollut vain naisten kanssa, mutta nyt tekiskin mieli kokeilla miestä.”

Kumppanin välinpitämätön tai huono kohtelu voi myöskin ajaa pettämiseen. ”En uskalla jättää, mutta kaipaan rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä ja intohimoa.”

Varmasti muitakin syitä on.

 

Se vaan lipsahti...

Monet pettäjät vetoavat humalatilaan, mutta faktahan on, ettei alkoholin nauttiminen tee jokaisesta seksihullua ”Pakko saada! Nyt ja heti! Kuka vaan Matti tai Maija käy!!” Estot saattavat kyllä karista, tunteet saattavat nousta pintaan ja ihmiset saattavat näyttää paremmilta kuin tavallisesti, mutta kyllä välillä jotain kipinää pitää olla. Muutenhan pitäisi juomaseura valita hyvin tarkoin, ettei vain lipsahda vaikkapa lähisukulaisen kanssa sänkyyn.

 

Oli selvinpäin tai kännissä, niin tosiasia on, etteivät vaatteet itsekseen päältä kuoriudu eikä se pippeli livahda pimpsaan aivan huomaamatta eikä oma kieli löydy toisen haarovälistä ihan ”Oho hupsan, miten se nyt tonne eksyi!” Edes pieni viaton suudelma ei tapahdu ”Siis meiän huulet vaan veti toisiaan puoleensa enkä mä voinut sille mitään!”

 

Vaikka mikään ei tapahdu huomaamatta niin tästä huolimatta puhutaan lipsahtamisesta. Miksi?

 

Suklaa on monen vastustamaton kiusaus. Kauppaan mennessäsi päätät vakaasti ”En osta!” ja jostain kumman syystä kassajonossa huomaat kädessäsi ei kenties pelkkää suklaapatukkaa vaan ehkä jopa kokonaisen suklaalevyn! Eikä se lopu siihen. Päätät syödä sen pikkuhiljaa, mutta kohta kädessäsi on tyhjä käärepaperi. Maistui syntisen hyvälle! Mutta jälkifiilis...Olit luvannut itsellesi. Olit aikonut muuta.

 

Entä muistatko lapsena, kuinka salaa naposteltu karkki maistui uskomattoman paljon paremmalta kuin karkkipäivän karkki? Tai kävitkö pienenä vakoilemassa naapureita? Eihän ne naapurit mitään mielenkiintoista tehneet, mutta salaa tekeminen olikin se hauskuus!

 

Sopiva tilaisuus + tekee mieli + kielletty hedelmä = vastustamaton kiusaus!

 

Vaikkei pitänyt, vaikkei aikonut, vaikkei etsinyt seuraa, niin hetki vain vei mukanaan. Yksi asia johti toiseen ja lopulta se toinen tuntuikin jumalalta. Ja ja... niin. Siinä vain kävi niin. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi päänvaivaa, miten kaikki meni niinkuin meni, niin sitten on se kumppani... Onko parempi olla rehellinen vai jättää kertomatta? Ja jos kertoo kumppanille, niin miten saa kumppanin uskomaan, ettei kyse ole siitä, etteikö rakasta kumppania. Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö kumppani olisi hyvä sängyssä. Tämä tilanne nyt vain sattui olemaan sellainen, ettei sitä osaa itsellekään selittää. Siinä ei mitenkään ole kyse kumppanista, tai on, mutta ei silleen ettei kumppani enää kiinnostaisi. Kaikki vain lähti käsistä. Jotenkin. Sen lisäksi, että omatunto kolkuttaa, sattuu kun on rikkonut toisen luottamuksen, niin kaiken kukkuraksi saa pelätä voiko noin käydä toistekin! Onko tosiaan niin viettien vietävissä, ettei voi hallita tilannetta?!

 

 

Mitä on pettäminen?!

Ihmiset käsittävät pettämisen eri tavoin. Joidenkin mielestä pornon katsominen on pettämistä. Joidenkin mielestä samassa sängyssä nukkuminen on pettämistä. Joidenkin mielestä suuteleminen on pettämistä. Joidenkin mielestä petting on pettämistä. Ihannetapauksessa parit päättävät yhdessä, mikä on pettämisen raja.

 

Asiat eivät ole mielestäni kuitenkaan niin yksioikoisia: Sä suutelit tota. Mä jätän sut!

Valtataistelu tuntuu myös oudolta: Okei, minä armahdan sinut tämän kerran. Jos tämä toistuu, niin jätän sinut!

 

Olisi helppoa jos näin olisi, mutta mielestäni käsikädessäkävely voi olla paljon enemmän pettämistä kuin sutaisu lauantai-yönä. Ei pettäminen ole pelkkää eritteiden vaihtoa, pettäminen on myös tunteita. Teot ovat vain seuraus tunteista.

 

Tunteet

Mitä, jos seurustelee ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jota haluaa seksuaalisesti, mutta samaan aikaan kantaa sydämessään toista? Eikö se ole pettämistä? Kumppani ei ehkä koskaan tule tietämään tästä toisesta sydämessä, mutta kantaja tietää. Kantaja tuntee, vaikkei kenties haluaisi tuntea. Kantaja joutuu ehkä jopa taistelemaan omia tunteitaan vastaan. Koettaa piilottaa, unohtaa, kieltää ja peittää ne itseltään onnistuen siinä enemmän tai vähemmän hyvin.

 

 

Millainen on sydämesi?

Kuinka monen sydän oikeasti on yhden hengen laatikko? Eikö ole turhan korkealentoinen tavoite valita seitsemästä miljardista se yksi ainoa oikea, joka siihen laatikkoon sopii?! Ja jokaisen eron jälkeen ”Vittu taaski oli väärä! No ehkä seuraava...” ja jos se yksi täydellinen ensin löytyy ja sitten kuolee niin ”Tässä se oli, mun ainoa rakkaus kuoli, enää ei tule vastaan uutta.”

 

Kuinka monen rakkaus on kuin piirakka? Jos saat yhden lapsen, tämä yksi saa koko piirakan. Jos saat toisen lapsen, niin molemmat saavat vain puolet piirakasta. Kolmannen lapsen kohdalla rakkaus on supistunut jo kolmasosaan. Ei kai kukaan ajattele näin lapsia saadessa!! Kumppaneiden kohdalla rakkautta ajatellaan piirakkana. Jos se jaetaan jonkun kanssa, niin molemmilta on puolet pois.

 

Onko oikeasti reilua vaatia kumppania täyttämään kaikki mahdolliset tarpeet koko loppuelämän ajan?

 

Teoista voi pidättäytyä, jottei pahoita kumppanin mieltä, mutta entä ne ajatukset ja tunteet, jotka leijailevat ilmassa?! Perhoset vatsassa, olo kun tuntee sulavansa, tykytys alapäässä, hölmö hymy, panetus? Nämä kaikki siis kohdistuneina muuhun/muihin kuin omaan seurustelukumppaniin. Tarkoittaako se, että on lakannut rakastamasta seurustelukumppania? Voi olla, mutta voi olla ettei. Kenties kyse on vain siitä, että oma sydän ei olekaan laatikkomallinen eikä oma rakkaus piirakka ja että joskus on vain ihana antautua nautinnolle.