En yleensä tee numeroa maailmankatsomuksestani, mutta jostain se aina pompahtaa esiin. Minua pyydetään kertomaan lisää aiheesta. (huokaan koko ajatuksestakin) Jos minulta kysyttäisiin kristinuskosta, voisin kertoa, että siinä uskotaan isään, poikaan ja pyhään henkeen ja että siinä on pyhä kirja nimeltä raamattu. Kertoisin säännöistä, jumalanpalveluksista ym.uskonnon peruselementeistä. Osaisin kertoa. Minä ja shamanismi taas...Mitä kertoisin? Kertoisinko luonnon uskontojen historiasta? Nyky-yhteiskunnan kaupunkishamaani on hyvin erilainen kuin 2000 vuotta sitten eläneen kyläyhteisön shamaani. Enkä sitäpaitsi tiedä shamanismin historiasta riittävästi opettaakseni sitä. Kulttuurierot, niin nykyiset kuin menneet, tunnen vieläkin huonommin. Eikä ole pyhää kirjaakaan, missä olisi kuvattuna uskonnon säännöt ja opit. Jos taas kerron omista näkemyksistäni, niin kysyjä saattaa yleistää ne kaikkia pakanoita koskeviksi, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu.

 

Yleensä tässä vaiheessa kiskon jo hiuksia päästäni ja liikehdin hermostuneesti. En yksinkertaisesti tiedä, mitä vastata ja vielä vähemmän tiedän, mitä vastaisin lyhyesti. Vuosien jälkeen olen nyt viimein ottanut haasteen vastaan. Minä avaan sanaisen arkkuni. Teksti ei tule olemaan lyhyt, vaikka yritän pitää sen niin lyhyenä kuin osaan, ja sen sisältö kertoo minun uskomuksistani ja minun näkemyksistäni. Mikäli kaipaatte yleistä tietoa, niin googlettamalla saatte helposti tietoa shamanismista, luonnonuskonnoista, pakanuudesta, wiccalaisuudesta ym. Myös kirjastosta löytyy iso kasa alan kirjallisuutta.

 

Toistan vielä kerran: Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni tästä maailmasta. En kaipaa seuraajia, en todistajia, en guruja.

 

 

Tieteilijät

 

Siinä missä tieteilijä tuijottaa mittareita, minä kysyn itseltäni.

Siinä missä tieteilijä kaipaa toistettavia tuloksia, minä kaipaan kokemuksia.

Siinä missä tieteilijä näkee elämän päättyvän, minä näen paluun kotiin.

Siinä missä tieteilijä uskoo vain mitattuihin asioihin, minä uskon mihin milloinkin tekee mieli.

Siinä missä tieteilijä ajattelee ympäristön olevan sattumanvarainen, minä ajattelen luovani oman todellisuuteni.

Siinä missä tieteilijää opettaa asiaan perehtynyt opettaja, minua opettaa jokainen ihminen, eläin, kasvi, maa, tarinat, laulut, ihan kaikki.

Siinä missä tieteilijä opiskelee, valmistuu, uurtaa uransa, jää eläkkeelle, minä etenen omaa tahtia, en valmistu koskaan, teen töitä olin missä hyvänsä, enkä koskaan jää eläkkeelle, koska työskentelen omalla persoonallani.

 

Muutos on kuitenkin yhteistä tieteilijöille ja minulle. Mikäli tieto on vanhentunutta, päivitän sen. Minun maailmankatsomustani ei horjuta tieteen uusimmat löydöt, päinvastoin ne ovat kiinnostavia.

 

Kyseenalaistaminen on myös yhteistä tieteilijöille ja minulle. Kyseenalaistan jatkuvasti itseni ja tapani ajatella ja toimia, muutoin jumahdan paikoilleni. Mielipide pitää olla, mutta siitä pitää pystyä luopumaan, mikäli se on toimimaton.

 

 

Lähtökohta

 

Minun maailmassani minä olen maailmani Luojatar. Maailmankaikkeus on sisälläni ja minä ilmennän sen ulkopuolelleni. Kaiken siinä.

 

Vaikka minulla on kyky ilmentää mitä tahansa, niin uskomusjärjestelmäni rajoittaa sitä. Esim.1 Mikäli toivon rahaa itselleni, mutta en usko että se voisi noin vain virrata elämääni, niin lopputulos on vinoutunut: Kenties löydän kaikki timantit Afrikan tähteä pelatessa, kenties löydän kolikon kadulta, kenties ystäväni voittaa rahaa pelikoneesta.

Esim.2 Mikäli toivon löytäväni elämäni rakkauden ja päällepäätteeksi tiedän tasan tarkkaan, millaisen haluaisin, mutta en usko, että voisin saada hänet itselleni, niin lopputulos on jälleen vinoutunut: Kenties näen elokuvan, jossa on juuri sellainen hahmo kuin toivoisin unelmakumppanini olevan tai kenties tapaan ihanan ihmisen ja rakastun, mutta vain yksipuolisesti tai kenties tapaan ihmisen joka on luonteeltaan ja tyyliltään kaikin puolin sopiva, mutta kemiaa ei välillä vain ole.

 

Uskomusjärjestelmän lisäksi minua rajoittaa kykyni vastaanottaa. Mielen täytyy olla rento ja avoin, jotta se voi vastaanottaa. Sen takia kaikki tapahtuu silloin kun vähiten odottaa. Toiveesta on siis osattava päästää irti.

 

Jos siis pystyisin nollaamaan uskomukseni ja olemaan läsnä nyt-hetkessä, mutta kuitenkin samaan aikaan olemaan tietoinen, minulla ei olisi rajoja. Voisin luoda mitä tahansa milloin tahansa.

 

 

Hyvä ja paha

 

Hyvää ja pahaa ei varsinaisesti ole. Luon todellisuuttani ajatuksillani ja tunteillani. Kaikki ilmentyy ensin aina astraalitasolle, ikäänkuin ilmaan. Sieltä ne ilmentyvät fyysiselle tasolle. Negatiivisten ajatusten seurauksena syntyy kaaosmainen kuvio astraalitasolle, joka ilmentyessään fyysiselle tasolle on tietenkin myös kaaosmainen. Positiiviset ajatukset taas muodostavat harmonisen kuvion, jonka seurauksena fyysisellä tasolla ilmenee harmoniaa.

 

Kuviota monimutkaistaa jälleen uskomusjärjestelmä. En ole tietoinen kuin murto-osasta, mihin uskon, jonka takia luomani astraalitason kuviot ovat mitä ihmeellisimpiä ja sitä myöten myös todellisuuteni on hyvin erikoinen ja ainutlaatuinen.

 

 

Syy miksi olen

 

Synnyn maapallolle oppiakseni lisää itsestäni, harjoitellakseni taitoja sekä silkasta maapallon ja kolmannen ulottuvuuden kokemisen riemusta.

Elämälläni ei siis ole sen suurempaa tarkoitusta kuin elää, kokea ja kokeilla niitä asioita, mitä koen tärkeiksi.

 

 

Vertauskuvat

 

Symbolit ovat hyvin oleellisia. Kaikenlaiset symbolit. Itse symboli on neutraali, esimerkiksi "O" voi tarkoittaa kirjain O:ta, mutta piirrettynä se voi olla myös vaikka pää tai symboli tyhjyydelle. En siis hyödy symboleista mitenkään, ellen osaa tulkita ja käyttää niitä.

 

Käytän symboleita yleisimmin kommunikoimiseen joko suullisesti tai kirjallisesti. Vertauskuvat ovat hyödyllisiä, mutta ne ovat vajavaisia. Sana kaappi tuo minulle mieleen puisen keittiönkaapin, mutta jollekin toiselle se tuo mieleen valkoisen vaatekaapin. Vielä suurempi todennäköisyys on, että viestini vääristyy matkalla, kun puhutaan abstrakteista asioista. Sana rakkaus tuo minulle mieleen lämpimän tunteen sydämessä, mutta jollekin toiselle se tuo mieleen käsikädessäkävelyn ja jollekin kolmannelle avioliiton. Pidän merkityksellisenä tiedostaa, että viestintä on aina vähän kuin rikkinäinen puhelin. Pyrin siksi mahdollisimman täsmälliseen ja kuvaavaan ilmaisuun, etenkin ristiriitatilanteissa ja varsinkin jos kyse on jostain minulle tärkeästä ihmissuhteesta.

 

Symboleista hyötyy muutenkin kuin muiden ihmisten kanssa keskustellessa. Vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä ja tietynlaisia tilanteita, suurimmaksi osaksi alitajuisesti. Tämä palaa jälleen siihen, että luon itse oman todellisuuteni omien uskomusteni pohjalta ja jos se todellisuus on mätä, ovat myös uskomukseni mätiä. Koko ympäröivä maailmankaikkeus on minulle vertauskuva itsestäni, mutta hyödyn tiedosta vain, jos ymmärrän symboleja. Enkä voi ymmärtää niitä, ellen ymmärrä itseäni. Mikä taas johtaa itsetutkiskeluun.

 

 

Voimaeläimet ja henkioppaat

 

Tässä kohden puhutaan hyvin ei-fyysisistä asioista, joten huomautan, että rikkinäinen puhelin voi olla tässä kohden erittäin rikkinäinen.

 

Voimaeläin ja henkiopas ovat jälleen symboleja. Voimaeläimen ei tarvitse olla eläin. Se voi yhtä hyvin olla vaikka haarukka. Henkioppaan ei tarvitse olla ihmisen näköinen opas vaan se voi olla yhtä hyvin ääni tai valo.

 

Minulla on voimaeläimiä ja henkioppaita. Kuten sanatkin jo kertovat, heidän tarkoituksensa on tuoda minulle voimaa ja turvaa sekä opastaa minua. He eivät kerro minulle, mitä minun kuuluu tehdä, mutta he voivat esittää kysymyksiä "Oletko ajatellut...?" tai "Onko tuo oleellista?"

 

Minulla on rumpu ja helistin, osaan myös tehdä oikeaoppisesti voimaympyrän ja kutsua sinne voimaeläimet, oppaat, elementit, maan ja taivaan, mutta en tarvitse rumpua enkä voimaympyrää pystyäkseni olemaan yhteydessä heihin. Voimaeläinten ja oppaiden näkeminen ja kuuleminen ei ole fyysistä näkemistä ja kuulemista, se on lasten leikkien kaltaista näkemistä ja kuulemista. Muistatko: Hevosleikkiin ei tarvittu hevosta, ei oikeaa eikä leikkiheppaa. Keppihevonen oli loistava, mutta ilman sitäkin pystyi ratsastamaan mainiosti.

 

 

Henget, keijut, menninkäiset, elementit ym.

 

3D taso ei ole aino olemassaoleva eivätkä ihmiset ainoita ajattelevia olentoja. Jälleen huomioikaa lukiessanne rikkinäinen puhelin. Puhun täysin ja kokonaan vertauskuvilla! Ajattelen niin, että jos ihmisiä ajateltaisiin sävelinä, jossa jotkut soivat hyvin matalalla ja jotkut hyvin korkealla, mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin viiden oktaavin sisällä, niin elementaalit alkaisivat oktaavista kuusi ja jatkuisivat siitä ylöspäin.

Ajattelevia ja tuntevia olentoja on olemassa, mutta he värähtelevät eri taajuudella, jonka johdosta heitä ei havaita fyysisin aistein.

 

Heihin voi olla kuitenkin yhteydessä samalla tavoin kuin voimaeläimiin ja henkioppaisiin.

Heillä on oma tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa, kunnioitan sitä.

 

 

Energia

 

Puhun jälleen vertauskuvin ja kommunikointi voi mennä hyvin pahasti pieleen! Energia on eräänlaista aineetonta massaa, jota voi muotoilla haluamakseen. Energiaa voisi yhtä hyvin kuvata värähtelynä, koska se on yhtä paljon sitäkin. Energia itsessään on neutraalia. Se kuitenkin reagoi ajatuksiin ja tunteisiin.

 

Yleensä tehdään jako elementteihin tuli, vesi, maa ja ilma. Ne ovat tietenkin monimerkityksellisiä symboleita. Energian jaottelu neljään erityyppiseen osaan on karkea ja symbolinen, mutta kuten symbolit aina, ne helpottavat ymmärtämistä ja viestintää.

 

Energiaa voi virrattaa. Käsistä energia virtaa helposti. Energian laatua vaihdetaan yksinkertaisesti keskittymällä haluttuun laatuun. Jos haluan virrattaa tulista energiaa, keskityn tuleen ja kaikkeen minkä miellän tuleen liittyväksi. Jos taas haluan virrattaa kepeää energiaa, keskityn ilmaan ja kaikkeen ilmaan liittyvään.

 

 

Mitä en voi tehdä

 

Jokaisella on vapaa tahto, siihen en voi vaikuttaa. Sellaista taikaa ei ole, joka kumoaisi vapaan tahdon.

 

En ole perehtynyt siihen, voiko energiaa käyttää toisen vahingoittamiseen. Mikäli se on mahdollista, niin siinä ei ainakaan ole järkeä. Jos satutan toista, satutan itseäni.

 

Minä olen monen asian suhteen vapaamielinen ja joidenkuiden mielestä moraalini joidenkin asioiden suhteen saattaa vaikuttaa löyhältä. On kuitenkin asioita, missä olen ehdoton ja tämä kuuluu niihin: Minä kuljen valon ja rakkauden tietä. Piste. Ei mitään mustan magian kokeiluja eikä yrityksiä vahingoittaa toista. Niin en ole koskaan tehnyt enkä niin tee.

 

Jos minulla on jotain hampaankolossa, minulla on suu jolla puhua ja käsi jolla kirjoittaa. Jos ne eivät jostain syystä riitä, niin lähetän toiselle ja itselle rakkautta luottaen siihen, että koittaa päivä, jolloin molemmat ovat valmiita kohtaamaan toisensa.

 

 

Mitä voin tehdä

 

Astraalitasolla voi liikkua. Voin matkata, minne ikinä tahdon. Olen käynyt mustassa aukossa ja vaikka missä! Matkoja tosin harvemmin tehdään huvin vuoksi. Se ei ole mitenkään kiellettyä, mutta minusta on soveliaampaa elää elämä tässä kehossa ja tässä fyysisessä ympäristössä eikä haahuilla pitkin ulkoavaruutta.

 

Muiden ihmisten suhteen taas: Kuten aiemmin sanoin, en voi vaikuttaa toisen vapaaseen tahtoon. Apu, mitä astraalitasolla voi antaa ei ole antibioottikuuri eikä kirurginen toiminpide. Sen sijaan voin olla läsnä toiselle. Voin olla olkapää, syli, nenäliina ja auttava käsi. Runollisesti ilmaistuna usko, toivo ja rakkaus. Minusta noissa kolmessa on kiteytettynä paranemisen avain.

 

Miten toinen sitten tietää, milloin autan häntä tai miten minä tiedän milloin toinen pyytää apua minulta, kun en ole fyysisesti paikalla? Vastaus: Sen vain tuntee. Kuuluu sarjaan: Puhelin soi, vastaat ja huomaat "Hei mä just ajattelin sua!"

 

 

Kaiken kuvauksen jälkeen

 

Nyt olen kuvannut pääpiirteet ajatusmaailmastani, mutta ne ovat minun tämän hetken uskomuksiani. Kenties oivallan huomenna jotain suurta, mikä laittaa koko maailmankatsomukseni täysin uudenlaiseksi! En siis kertonut lopullista totuutta maailmankaikkeudesta "Näin se on eikä muuksi muutu!" vaan kuvasin, miltä maailmankaikkeus sisältöineen minusta juuri nyt näyttää.

 

 

Minä ja muut uskonnot

 

Ennen olin kiinnostunut muista uskonnoista. Kummalliset tavat ja menot kiehtoivat. Etenkin minua kiehtoi järjettömyys ja epäloogisuus, mikä yleensä uskonnoista löytyy. Ristiriitaisia vanhoja kirjoituksia, joihin pitää uskoa. Auktoriteettihahmo, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Pakanauskonnot eivät tee poikkeusta, mitä hulluimpia tapoja on käytetty, suoranaista itsensä vaarantamista henkisyyden nimissä. Lasken ateisminkin uskonnoksi. Siinä on vain jumalan paikalla mittaustulokset ja pyhänä kirjana tutkimukset. Mitään sellaista ei ole olemassa, mikä ei ole tutkitusti todistettua. Uskovaisilla on kohtalo, ateisteilla sattuma ja minulla itseluotu todellisuus. Minua kiehtoo yhäkin jonkin verran muut uskonnot ja niiden merkillisyys. Pidän myös kirkoista ja pyhistä paikoista, koska ne ovat rauhoittavia. Tykkään myös gregoriaanisesta kirkkomusiikista sekä new age – musiikista.

Uskonnot ja tiede eivät haittaa minua, päinvastoin voin saada niistä inspiraatiota ja oivalluksia. Minusta olisi kuolettavan tylsää, jos jokainen ajattelisi juuri niin kuin minä. Erilaiset ajattelutavat tuovat särmää, mutta toisaalta minun on vaikea olla pitkään tekemisissä kiihkoilijoiden ja käännytysintoisten kanssa.

 

 

Miten minä eroan "taviksista"?

 

No siinäpä se! En mitenkään!!

Luultavasti olen tutkinut itseäni keskimääräistä enemmän, luultavasti pyrin aktiivisemmin kyseenalaistamaan uskomuksiani, tapojani ja toimintaani kuin ihmiset keskimäärin ja luultavasti osaan keskimääräistä herkemmin tulkita ympäristöäni.

Tylsää kyllä myöntää, mutta minä en ole satukirjojen enkä elokuvien noita, en myöskään pienimmänkään kyläpahasen kunnioitettu shamaani. Olen ihan vain minä. Rakastan, inhoan, iloitsen, suren, tunnen kaikkea mitä jokikinen muukin ihminen. Eikä minulla ole mitään sellaista taitoa, mikä ei olisi mahdollinen kelle tahansa.

 

Kenties ero piilee siinä, että kuka tahansa voi harjoittaa shamanismia, mutta kuka tahansa ei tunne sitä omakseen?