Suomalaisesta kiukusta tulee mieleeni lähinnä, että kännissä sanotaan "Perkele!" ja lyödään nyrkkiä pöytään. Viha on kuitenkin monitahoinen, luonnollinen ja tärkeä tunne. Sitä ei pidä juosta karkuun tai koettaa piilottaa. Vihaan on hyvä tutustua. Olen lajitellut vihan eri lajeihin, olkaapa hyvä:

 

VIHAN LAJIT

 

Rakentava kiukku

Rakentavassa kiukussa ilmaistaan toiselle selkeästi rajat, joita ei voi ylittää ilman, että toinen loukkaisi itseä. Rakentava kiukku on tervettä itsen ja omien rajojen ilmaisua. Esimerkiksi pyytää kumppaniaan soittamaan ja ilmoittamaan aina, jos tämä on tunnin myöhässä, jottei tarvitsisi olla huolissaan ja pelätä onko jotain sattunut. Jos kumppani ei kuitenkaan soita, saa itseään ilmaista rakentavalla kiukulla. Rakentava kiukku on eteenpäinvievää ja tarpeellista. 

Rakentava kiukku ei ole sama kuin "sivistynyt kiukku", jossa yritetään "yläluokkaisesti" olla vihaisia, purra hampaita yhteen ja olla näyttämättä koko vihan tunnetta ja ilmaista sivistyneesti, mitä mielessä liikkuu. Rakentava kiukku voi olla (temperamentista riippuen) myös kovaäänistä ja siihen voi kuulua myös ärräpäitä "vittu mua vituttaa!", mutta solvausta, alistamista ja haavoittamista "saatanan huora, mitä helvettiä sä siinä selität, sun ois kuulunut soittaa" siihen ei kuulu!!

Muistettavaa: Rakentava kiukku vaatii omien rajojen tuntemusta ja uskallusta sanoa "Ei!" Se vaatii myös toisen asemaan asettumista, koska elämässä on myös tilanteita, jolloin toinen ei ole voinut toimia rajoja kunnioittavasti. Esimerkiksi kumppani ei soittanutkaan, koska puhelimen akku oli loppu.

Rakentavan kiukun tunnesanoja: harmistunut, loukkaantunut, puolustautunut, pettynyt, sisuuntunut, äkäinen, tympääntynyt, turhautunut, kyllästynyt toisen käytökseen, järkyttynyt, kiukkuinen

 

Solvauskiukku

Solvauskiukun tarkoituksena on arvostella, alistaa ja haavoittaa toista ihmistä. Sellainen ei kuulu läheiseen ihmissuhteeseen, se tuhoaa luottamuksen. Solvauskiukku on henkistä väkivaltaa eikä sitä pidä hyväksyä. Solvaamiseen kuuluu haukkumasanat, kuten ruma, läski, huora, neekeri jne. Siihen kuuluu usein myös uhkailu "jos sä et tee niinku mä sanon, niin mä vedän sua turpaan!"

Muistettavaa: Sammakoiden suusta päästäminen ja äänen korottaminen suutuspäissään on eri asia kuin solvauskiukku! Solvaaja projisoi omaa pahaa oloaan ja omia patoumiaan. Kannattaa muistuttaa itselleen, että vaikka toinen syytää loukkauksia, ne ovat hänen ongelmiaan. Jos itsellä tekee mieli solvata toista, kannattaa kääntyä sisäänpäin ja tarkastella, mitä haavaa tilanne sohaisi. Voi huomata, että oikea raivon kohde onkin esimerkiksi oma vanhempi tai sisarus.

Solvauskiukun tunnesanoja: provosoiva, kostonhaluinen, taistelunhaluinen, riidankylväjä, syyttelevä, toista inhoava, rehvasteleva, häijy, röyhkeä, pullisteleva, suvaitsematon, pilkallinen, epäempaattinen, julistava, tyrmäävä, alistava, haavoittava, loukkaava, suurenteleva

 

Puolustuskiukku

Ihmisen puolustusreaktioihin kuuluu "taistele tai pakene" - reaktio. Ihminen valitsee uhkaavassa tilanteessa automaattisesti jomman kumman tavan toimia. Mikäli toinen ihminen esittää perättömiä väitteitä, haukkuu ja solvaa eikä lainkaan asetu katsomaan tilannetta muutakuin omalta kannaltaan, on normaalia vetäytyä puolustuskannalle. Puolustuskiukkuinen ihminen saattaa "räjähtää" ja syytää solvauksia samalla mitalla takaisin. Puolustuskiukku saattaa kuitenkin yhtä hyvin esiintyä mököttämisenä ja mykkäkouluna. Puolustuskiukku ei ole yleensä rakentavaa eikä eteenpäinvievää, mutta on tilanteita, joissa kunnon räjähdys rikkoo ihmisten välisen muurin. Tällöin kyseessä on "tunteiden tuuletus" pitkän tunteiden panttauksen jälkeen. Eteenpäin tällainen vie, mikäli tunteiden tasoituttua kumpikin osapuoli pystyy reflektoimaan tilannetta ja opettelee kuuntelemaan, puhumaan ja tarkastelemaan omaa käytöstään sekä ilmaisemaan kiukkua rakentavasti räjähtelyn sijaan.

Puolustuskiukussa on oikeastaan kaksi alalajia: 1) Toisen selkeä perätön syytös ja siihen reagointi. 2) Toisen kertoma asia, jonka itse tulkitsee syytökseksi tai juonitteluksi, kenties myös piiloviestinnäksi "kuitenkin rivien välissä tarkoitat muuta kuin sanot" ja siihen reagointi.

Muistettavaa: Kannattaa ihan aluksi tehdä itselle selväksi kummasta puolustuskiukusta on kysymys: Syyttikö toinen vai tulkitsiko itse toisen puheen syytöksiksi? Jos päätyy siihen, että kyseessä oli todellinen ja perätön syytös, esimerkiksi kokee joutuvansa jatkuvasti puolustuskannalle ihmissuhteessa, kannattaa miettiä, onko ihmissuhde sen arvoinen, että sitä kannattaa jatkaa. Jos taas kyse on yksittäisestä tapauksesta, esimerkiksi parisuhteessa pitkään jatkuneen "jääkauden" huipentumasta, kannattaa miettiä, miksi toinen täytenä yllätyksenä syytää hirvittävän määrän syytöksiä niskaan. Onko itse toiminnallaan (= ollut itse piittaamaton) aiheuttanut sen, ettei toinen ole kyennyt puhumaan tunteistaan aiemmin vai onko toisella jokin oma sisäinen prosessi päällä vai mikä on syynä. Jos toinen osapuoli ei ole halukas eikä kykeneväinen selvittämään räjähdyksen jälkeen, miksi on vyöryttänyt toisen niskaan kasan perättömiä syytöksiä, niin on hyvä harkita kannattaako ihmissuhdetta jatkaa? Jos taas päätyy siihen, että reagoi itse kohtuuttoman voimakkaasti (tällöin toinen osapuoli on yleensä rauhoituttuaan lempeä ja ymmärtäväinen eikä kyseessä ole jatkuvat ryöpytyspuuskat vaan selvitettävissä oleva väärinymmärrys) ja kuulee syytöksiä siellä, missä niitä ei ole, kannattaa miettiä, mistä oma käytös johtuu. Miksi menee niin herkästi puolustuskannalle? Tällöin saattaa huomata, että toistaa puolustussuuttumusta aina tietynkaltaisissa tilanteissa, jolloin puolustusreaktion syntymisen oikea kohde löytyykin menneisyydestä.

Uskon, että usein tapahtuva puolustuskiukku vaatii aina ulkopuolista silmää, joko kaveria tai parisuhdeterapeuttia, sillä omalle tilanteelle sokeutuu helposti. On myös ihmisiä, jotka osaavat syyllistää niin, että alkaa itse kuvitella olevansa syyllinen. 

Puolustuskiukun tunnesanoja: uhmakas, loukkaantunut, puolustautunut, kostonhaluinen, taistelunhaluinen, verisesti loukkaantunut, pettynyt, mököttävä, katkera, sisuuntunut, vastustushaluinen, syyttelevä, turhautunut, riittämätön, häijy, röyhkeä, kyllästynyt toisen käytökseen, kiukkuinen

 

Rasittumiskiukku

Rasittumiskiukku johtuu pitkään jatkuneesta voimarajojen äärirajoilla toimimisesta. Ihminen on jatkuvasti pahantuulinen, koska hänen elämässään on jotakin, mikä pitää ihmisen jatkuvasti rasittuneena ja voimiensa äärirajoilla liikkuvana. Rasittumiskiukku ilmenee tiuskimisena, pikkuasioista ärsyyntymisenä, valittamisena, ärräpäiden lentelynä ja omiin huoliajatuksiin uppoutumisena. Rasittumiskiukku saattaa ilmetä myös fyysisinä oireina, kuten kipuina tai kroonisten sairauksien, kuten migreenin, pahenemisena. Rasittumiskiukkuinen ihminen usein on vuorotellen äkäinen ja anteeksipyytelevä. Hän tajuaa, että kiukku ei liity kanssaihmisiin ja on pahoillaan käytöksestään. Kuitenkin kierre jatkuu, koska rasittumisen aiheuttaja ei poistu. Rasittumiskiukun jatkuessa kuukausia tai vuosia ihminen saattaa liusua tilaan, jossa on ärsyyntynyt melkein kaikesta ja rypee itsesäälissä "koska oon niin kamala" ja pyytelee olemuksellaan anteeksi koko olemassaoloaan. Eikä välttämättä silti tee asialle mitään, koska on alkanut pitää rasittumiskiukkua normaalina olotilana. 

Muistettavaa: Rasittumiskiukku vaatii itsetutkiskelua. Miksi olen jatkuvasti rasittunut? Jos toteaa työn olevan rasittumisen aiheuttaja, niin kannattaisiko työpaikkaa vaihtaa? Jos taas toteaa, että työpaikka on hyvä, mutta itsellä on tapana tehdä enemmän kuin vaaditaan, voi höllentää. Jos taas toteaa, että kyse on yksittäisestä huonosta päivästä tai esimerkiksi koetilanteen jännittämisestä, niin voi vain tehdä olonsa mahdollisimman vähän epämiellyttäväksi ja koettaa järjestää menonsa mahdollisuuksien mukaan niin, että aiheuttaa mahdollisimman vähän harmia kanssaihmisilleen. Jos taas läheinen näyttää kärsivän kroonisesta rasittumiskiukusta, häneltä voi tiedustella, mikä häntä mahdollisesti uuvuttaa niin kovasti. On pidettävä kuitenkin mielessä, että on paljon ihmisiä, jotka kieroutuneella tavalla nauttivat rasittumiskiukusta. He saattavat esimerkiksi kokea tekevänsä kunnolla työtä "niin että tuntuu!" ja pitää hyvää mieltä tuovaa työtä lepsuiluna. Myös rasittavaa ja hermoja raastavaa parisuhdetta jotkut saattavat pitää kunnon parisuhteena, koska "rakkauden eteen on tehtävä töitä!" ja pitää sujuvaa parisuhdetta hapatuksena, jota ei tosielämässä esiinny.

Omista rajoista kannattaa huolehtia. Jos esimerkiksi parisuhteessa toinen on kuukaudesta tai vuodesta toiseen rasittunut ja jatkuvasti tiuskii tai mököttää, eikä ole valmis tekemään asialle mitään, niin mikäli ei itse nauti tilanteesta, ei kaikkea tarvitse sietää. Kannattaa kuitenkin myös tarkastaa oma osuutensa. On ihmisiä, jotka nauttivat toisesta huolehtimisesta ja terapeuttina olosta. Jos kuuluu tähän ihmisryhmään, ei ole ihme, että vaikka jättäisi kumppaninsa, niin uusikin kumppani olisi avun tarvitsija. Tällöin on löydettävä uusi keino kokea olevansa tarpeellinen ja tärkeä toiselle, jotta voi lopettaa toisen paapomisen. Jos taas kyse on toisen ihmisen yksittäisestä huonosta päivästä, ei auta muutakuin omalta osaltaan koettaa olla ottamatta itseensä liikaa toisen tiuskimista ja kaapinovien paiskomista.

Uskon, että pitkään jatkuva rasittumiskiukku vaatii aina ulkopuolisen ihmisen arviota, kaverin tai ammattilaisen. Ikävistäkin olotiloista tulee helposti normaaleja, jos kukaan ei ole suhteuttamassa. Toisaalta päinvastoin saattaa olla liian ankara - kaikilla on joskus vaikeita vaiheita ja niiden läpi on vain porskutettava. Myöskin omat käyttäytymismallit ovat vaikeasti havaittavissa.

Rasittumiskiukun tunnesanoja: tiuskiva, harmistunut, synkeä, ärhäkäs, riidankylväjä, äkäinen, syyttelevä, tympääntynyt, itseään inhoava, riittämätön, turhautunut, äreä, epätoivoinen, valittava, ärsyyntyvä, ailahteleva, oikukas, rassaava, "ampiainen"

 

Patoutunut kiukku

Patoutunut kiukku ei ole useinkaan luonteeltaan energinen ja salamankaltainen, millaisena viha yleensä mielletään. Patoutuneessa kiukussa koko vihan tunne kielletään. Tällöin ihminen joutuu jatkuvasti kontrolloimaan vihaansa ja kontrollin pettäessä kiukku purskahtelee ulos hallitsemattomasti. Kiukusta tulee sisällä muhiva tunnemöykky. Patoutuneesti kiukkuiset eivät useinkaan tajua olevansa vihaisia. He saattavat olla jopa raivoissaan ilman että tajuavat sitä. Patoutuneesti kiukkuiset kääntävät vihan tunteen toiseksi tunteeksi, esimerkiksi suruksi, ja patoavat sen sisäänsä. He saattavat myös hymyillä ja naureskella, vaikka tilanteeseen sopiva reaktio olisi rakentava kiukku. Patoutunut kiukku ei vie eteenpäin, se lannistaa ja johtaa kaunaisuuteen. Koska patoutuneesti kiukkuinen on usein tietämätön vihastaan tai kokee vihantunteen uhkana, hän tarvitsee yleensä ulkopuolista apua löytääkseen oman vihansa ja uskaltaakseen tutustua siihen.

Muistettavaa: Patoutunutta kiukkua ilmenee myös virallisissa tilanteissa, missä ei ole sosiaalisista normeista johtuen sallittua olla vihainen. Esimerkiksi virastoissa tai kouluissa. Tätä voisi kutsua myös sivistyneeksi vihaksi tai yksinkertaisesti itsehillinnäksi. Sivistynyt viha ei johda pidempiaikaisiin patoutumisongelmiin, koska kyseessä ovat yksittäiset itsehillintää vaativat tilanteet.

Patoutuneen kiukun tunnesanoja: Vähättelevä, itseään mitätöivä, säälittävä, ressukka, surullinen, apea, ahdistunut, kontrolloiva, räiskähtelevä, ailahteleva, armoton itseään kohtaan, vaihtelevasti joko lepsu tai ankara muita kohtaan, säikky, katkera, kaunainen, herkkähipiäinen, itsesääliin taipuvainen, "en minä ole vihainen!" vaikka kehonkieli kertoo vihasta, vääristyneet tunnereaktiot, esim.hymyily ja reippaus "tollanen se nyt vaan on" toisen pilkatessa, inhoava, etäinen, pelokas, marttyyri.

 

Lopuksi

Ihminen on julma, raadollinen ja itsekeskeinen. Suutuspäissään jokainen on ilkeä, häijy, kostonhimoinen ja syytää suustaan mitä sattuu. Sellaisia ihmiset ovat. Temperamenttieroja löytyy myös. Jotkut ilmaisevat kaikki tunteet suurieleisesti, niin ilon, surun, pelot kuin vihankin. Toiset taas ovat hyvin vähäeleisiä.

Vihan kanssa pitää taiteilla niinkuin kaiken muunkin kanssa elämässä. Pari kertaa kuukaudessa kiukuttelua on eri asia kuin pari kertaa viikossa. Ja pari kertaa viikossa kiukuttelua on eri asia kuin pari kertaa päivässä. Hyvässä ihmissuhteessa on tilaa eriäville mielipiteille, riidoillekin. Hyvässä ihmissuhteessa ollaan armollisia puolin ja toisin. Huonossa ihmissuhteessa tuntee kotinsa miinakentäksi, jossa huumori ei kukoista, se on liikaa.

Suhteellisuudentaju ja erottelukyky, sitä vihan käsittely vaatii. Taitoa nähdä kokonaiskuva ja erotella, mikä osuus ongelmasta on oma, mikä toisen ja mikä on ongelma ylipäätään. Viha vaatii myös tilannetajua, milloin tarvitaan ulkopuolinen ihminen apuun ja minkä taas pystyy hoitamaan itse. 

Puhdas viha on energiaa ja sen purkaminen tuntuu hyvältä, adrenaliini kohisee suonissa ja olo on energinen. "Täältä pesee!" Viha kannattaakin purkaa, sisään padottuna viha aiheuttaa katkeruutta, kaunaa ja surua. Vihaa ei kuitenkaan tarvitse syytää voimalla toisen päälle, purkukeinoja on muitakin. Sopu saavutetaan hyvällä. Kliseistä, mutta totta.