Olen tänään päättänyt lopettaa rakastumisen ikiajoiksi, koska

 

a) Rakastuminen tekee minut niin epävarmaksi, että juoksen karkuun jo muutaman viikon päästä jostakin seuraavasta syystä: 1. Toisessa on jotain liikaa tai liian vähän, minkä takia seurustelu ei missään nimessä voi onnistua. Jos toinen kuitenkin sattuu olemaan täysin sopivanlainen niin 2. Minussa on jotain liikaa tai liian vähän, minkä takia suhde ei mitenkään voi toimia pitkällä tähtäimellä, ei millään. Ja jos en onnistu löytämään itsestänikään sopivaa syytä lopettaa, niin 3. Onnistun vakuuttamaan itseni siitä, että toisen tunteet lopahtivat.

Sitten juoksen karkuun ja kovaa juoksenkin. 

Kyllä minä olen kerran kokeillut palaamistakin, mutta kerta riittää mainiosti.

 

b) Rakastumisesta seuraa järjettömät univelat ja työtkin tulee tehtyä vain vähän sinne päin.

 

c) Rakastuminen heikentää keskittymiskykyä oleellisiin asioihin huomattavasti kun taas epäoleellisiin asioihin keskittyminen kohoaa huippuunsa.

 

d) Rakastuminen on väliaikaista ja kuten lapsikin sen tietää ”Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla toinen.” (Kim 8v.)

 

e) Rukkasten saaminen tuntuu kamalalta, mutta rakastuminen ja rukkaset tuntuu sanoinkuvaamattoman kamalalta.

 

f) Minussa saattaa olla piileviä epämiellyttäviä piirteitä, joita en vielä itsekään tiedä ja joista en sen takia voi varoittaa etukäteen. 

 

g) Kannatan polyamorisia suhteita, mutta samalla olen niin perinteinen, että epäilen suuresti mitä tulisi jos joulua vietettäisiin parin tyttöystävän, heidän tyttöystävien ja poikaystävien ja kenties vielä joidenkin lasten kanssa. Sitäpaitsi olen kasvatettu kristilliseen tasajakoon ja menettäisin yöuneni, jos minulla olisi kaksi, mutta kumppanillani vain minut. Toisinpäin vain kyräilisin kateellisena ja päätyisin lopulta ottamaan kenet tahansa Minna-Liisan, jotta jako olisi tasapuolinen.

 

h) Luonteeni on mikä on. Joko tahdon viettää aikaa kotona lorvien tai sitten tie vie. Tuohan tie toki myös takaisin, mutta kuka jaksaa ihmistä, josta ei koskaan tiedä?

Kaikenlisäksi olen laiska.

 

i) Rakastuminen tekee minusta pönttöpään: Järkevä ajattelukykyni sumenee ja näen sydämenkuvia kaikkialla.

 

j) Rakastuneena kaipaus kalvaa rintaa jatkuvasti ja muuttuu parissa päivässä mukavasta pikkuikävästä kamalaksi kamalaksi ikäväksi, jonka johdosta tekee mieli tavata toista jatkuvasti, vaikka sitten puoliunessa kaatosateessa!

 

k) Rakastun aina vääriin ihmisiin.

 

 

Rakastumisen lopettaminen ei ole lainkaan vaikeaa. Rakastun hyvin harvoin ja molemminpuolisesti tuskin koskaan. Pitäydyn tästä lähin platonisissa rakkauksissa.

Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!

 

Aamen.