On oikeasti mielenkiintoista, että olen siirtynyt lesbomaailmaan vasta näin ”vanhana”. Vaikka olen elänyt samassa kaupungissa, niin on ollut aivan eri kuviot. Samalla tunnen oloni välillä tyhmäksi, koska on paljon juttuja, mitä ”kaikki tietää” (mukaanlukien heterokaveritkin), mutta jotka eivät syystä tai toisesta ole kantautuneet korviini.

 

 

Yleistäen

 

Jotkut vastustavat yleistämistä, mutta on yleistämisellä jotain perääkin. Tässä yleistämisiä:

 

Lesbomaailmassa draama on niin tavallista, että on erikseen draamaa pakoilevat lesbot.

 

Naisten kesken yleistä on myös, että innostutaan helposti ja ehkä jopa muutetaan yhteenkin melkein saman tien ja sitten huomataankin, ettei juttu toiminutkaan.

 

Pitkä sinkkuilukaan ei ole tavallista, jostain kaapataan aina tyttöystävä kainaloon. Piirit ovat pienet ja hyvin voi olla, että oman nyksän eksä voi olla oman eksän nyksä. Sekin tuntuu oudolta, ei väärältä, mutta oudolta. Heteropiireissä enemmänkin on sanomaton sääntö, ettei kaverin eksiin kosketa. Ei sitä heteropiireissä pahalla katsota, mutta se on harvinaista. Toisaalta heteroilla on valinnanvaraa paljon enemmän.

 

Puhuminenkaan ei ole aina se naisten sujuvin taito, kun jokin hiertää, niin pidetään mykkistä ja toivotaan, että toinen älyää mistä on kyse. Ylipäänsä luulin ennen, että mykkäkoulun pitäminen on sellai sarjakuvajuttu, mitä ei tosielämässä tapahdu tai jos tapahtuukin, niin sellaiset ihmiset ovat harvassa. Ihan tosielämää se onkin ja vieläpä yleistä! Mikä sen pointti on?! Jättää toinen arvailemaan ja sitten vielä ihmettelee, miksei se toinen arvannut oikein, koska ”olihan se ihan ilmiselvää”.

 

Eniten olen yllättynyt naisten orgasmikeskeisyydestä. Heteroseksissä hyvin yleistä on, ettei nainen saa. Orgasmi on vain kiva lisä. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että naiset voisivat keskenään olla orgasmikeskeisiä, kun se juttu ei ole niin simppeli naisille kuin miehille.

 

Naistenbileissä panin merkille, että joko a) naisten bileissä pareja on paljon enemmän kuin heterobileissä b) naisparit hempeilevät keskenään enemmän kuin heteroparit tai

c) vaikka parit eivät kotona kuhertelisi juuri laisinkaan, niin juhlissa kuherrellaan, ettei kukaan vain tule iskemään omaa tyttöystävää.

 

 

Minä ja lesbomaailma

 

Sytyn hitaasti ja harvoille ja sitten kun sytyn, niin en meinaa sammua millään, joten vaihtuu vaihtuu vaihtuu – kuvio ei sovi minulle. Tässä en nyt tarkoita platonisia ihastuksia ja silmäniloja, niitä tulee ja menee (mutta osa niistäkin pysyy!). Mutta henkilö, joka on löytänyt tiensä sydämeeni, ei sieltä helposti lähde pois. Ihmissuhde saattaa toki muuttua romanttisesta rakkaussuhteesta syväksi ystävyydeksi tai muuten saada uuden ulottuvuuden, mutta rakkaussuhde se silti on.

 

Draaman taidon valitettavasti osaan turhankin hyvin. En koskaan aio tahallisesti dramatisoida mitään, mutta olen temperamenttinen ja se puoli nousee esille aina silloin tällöin. Jälkeenpäin tietysti hävettää, kun on tehnyt kärpäsestä härkäsen, mutta mutta...sellainen minä olen.

 

Pitkästä sinkkuilusta on paha mennä sanomaan. Olen seurustellut aikuisiästäni noin kymmenen vuotta, enemmän tai vähemmän vakavissa parisuhteissa. Miehet tosin vaihtuivat välissä. Ennen oli ”putki”, jostain seuraava vain tupsahti, vaikka miten aioin pysyä sinkkuna ja koetin vältellä suhteita. Edellisen pitkän suhteen jälkeen päätin vaikka väkipakolla pysyä sinkkuna vähintään vuoden. Se onnistuikin melko hyvin. Nyt parin vuoden sinkkuilun jälkeen tuntuu, että olen kunnolla omilla jaloillani enkä enää eksy suhteisiin, mistä ihmettelen jälkikäteen, miten olen niihin päätynyt. Oikeastaan nykyinen olo on aikalailla samanlainen kuin lapsena. Ihastukset ovat platonisia ”iih, oot ihana!” ja sylikkäin nukkuminen on ”hurjaa” ja romanttinen rakkaus ”mennään naimisiin ja perustetaan perhe” kuuluu vaiheeseen ”sit ku mä oon iso”.

 

Kavereiden eksät taas. Jos kaverin eksä sattuisi kolahtamaan, niin en panisi vastaankaan, mutta ihmettelen suuresti, jos niin kävisi. Ihan jo sen takia, että meillä on niin eri maku.

 

Mykkistely ei kuulu ominaisuuksiini. En ymmärrä mykkäkoulun pointtia. Tykkään olla ihmisten kanssa väleissä. Minusta elämä on sen verran monimutkaista muutenkin, että elämää vain monimutkaistaa ja hankaloittaa lisää, jos pitää vältellä jotakuta vain koska välillä on selvittämättömiä asioita. Enkä kertakaikkisesti käsitä, miten asian voi selvittää kohtaamatta toista ihmistä. Kissaa ei tarvitse nostaa heti pöydälle, jos asia tuntuu liian vaikealta ja suurelta, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa, kun aika on kypsä, niin asioista voi puhua enemmän ja enemmän. Toki ajan ja tilan anto on tärkeää, mutta huomasin jo vuosia sitten, että aika ja tila auttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jos joku kaihertaa sisällä, niin se joku saattaa unohtua pitkäksikin aikaa, mutta sitten se muistuttaa jälleen itsestään. Juuri silloin, kun ei odota. Toisaalta olen alkanut myös ymmärtää mykkistelijöitä, on pelottavaa avata itsensä ja paljastaa sielunsa. Oma tunnereaktiokin voi olla arvaamaton. Tämän vuoden puolella olen myös tajunnut monien ihmisten kanssa juteltuani, että monilla on mustasukkaisuuden kanssa ongelmia. Mustasukkaisuus voi olla syynä, ettei joistain asioista puhuta tai välejä selvitetä. En ole tätäkään ennen tajunnut, koska olen itse aina ollut hieman vajaa mustasukkaisuuden suhteen enkä ole koskaan seurustellut mustasukkaisen ihmisen kanssa. En ole niin vajaa, ettenkö tietäisi, miltä tuntuu olla mustasukkainen, mutta minulle ei ole tullut koskaan mieleenkään, että välttelisin jostain aiheesta puhumista mustasukkaisuuden takia. Tunteet kulkevat omia polkujaan, minkäs sille mahtaa jos entiseen kyllästyy ja uuteen rakastuu tai sitten rakastuu kahteen samaan aikaan. Ei kai se ole kenenkään vika?

 

Orgasmikeskeisyys...Orgasmit ovat ihania, mutta minun päässäni se ei ole se juttu. Voin hyvin nauttia seksistä ilman orgasmia eikä itsetuntoani kolhaise, jos toinen ei saa. Ajatus siitä, että ”pakko saada” toisi minulle vain stressiä. Itseasiassa erona heteroseksiin, joka on kuin jana, joka loppuu aina siihen, kun mies saa (ja nainen yleensä ei), pidän lesboseksin aaltoilevuudesta. Se voi vain jatkua ja jatkua ja jatkua, välillä intohimoisena välillä söpöilynä, mutta kuitenkin jatkuen viivana janan sijasta, orgasmien kanssa tai ilman.

 

Naistenbileistä en osaa sanoa mitään. Siellä oli varmasti pareja enemmän kuin yleensä yökerhoissa, koskapa koko Suomen lesbot olivat ahtautuneet saman katon alle, mutta uskon myös, että naiset hempeilevät julkisesti enemmän kuin miehet. Se on sallitumpaa naisille. Uskon myös, että on niitä, jotka epätoivoisesti roikkuvat juhlissa kumppanissaan, vaikka kotona hellyys olisi unohtunut vuosia sitten.