Tästä se lähti

 

Pari vuotta sitten minun piti tehdä elämässäni pari isoa päätöstä. Olin aiemmin vannonut seuraavani sydäntäni, vaikka se olisi miten hullua. Suuret päätökset kuitenkin kuohuttavat sisäisesti ja nyt olin tilanteessa, jossa nimenomaan ja erityisesti piti seurata sydämen ääntä. Huomasin siinä itseni kanssa taistellessa, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä sydämen seuraaminen käytännössä tarkoittaa. Se kuulostaa hienolta, mutta mitä ihmeen ääntä sillä tarkoitetaan?

 

Kuulostelin itseäni:

 

Jos olin hyvällä tuulella, sydämeni oli sitä mieltä, että nykytilanne on aivan loistava! Ei tarvitse tehdä mitään!! Go with the flow!! Jos taas olin surullinen, sydämeni oli sitä mieltä, että maailma ja sen ihmiset ovat kohdelleet minua kaltoin ja epäreilusti ja että ehdottomasti kaikkea elämässäni pitää muuttaa radikaalisti! Jos minua taas pelotti, niin sydämeni sanoi, ettei minun pidä hievahtaakaan vaan odottaa sopivaa hetkeä vaikka maailman tappiin asti ja ehdottomasti kannattaa kysellä muiden mielipiteitä. Jos taas sain inspiraation johonkin, niin minua kiinnosti innostuksen kohde eikä ratkaisun etsiminen! "Huomenna huomenna..."

 

Muita ääniä sisältäni ei kuulunut, vaikka kuulostelin päivätolkulla, meditoin, kävelin, halailin puita ja kirjoitin päiväkirjaa.

 

Koetin kysyä muilta informaatiota, mitä se sydämen seuraaminen oikein on, mutta en saanut mitään muuta vastausta kuin "Se mikä tuntuu oikealta." Se ei selventänyt yhtään mitään. Oikealta tuntuva ratkaisut riippuivat täysin tunnetilastani. Eikä mikään niistä ollut pysyvä. Ajattelin olevani jotenkin tyhmä, koska kuulosti, että koko muu maailma jakautui niihin jotka eivät pelon takia seuranneet sydämensä ääntä ja niihin jotka olivat rohkeita ja seurasivat. Minä olin kyllä valmis olemaan rohkea ja tekemään kuten sydämeni tahtoi, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mistä ihmeestä tietää, mikä on omien tunteiden pakenemista ja mikä taas fiksua perääntymistä. Kuka kertoisi, mihin kohti raja vedetään? Sisälläni oli vain epämääräinen tunnemöykky, jolta ei saanut mitään yksiselitteistä selkeää vastausta! Mietin onko asia kenties kaikille itsestäänselvä ja minä vain todella vajaaälyinen vai onko asia kaikille muillekin epäselvä? En saanut siihenkään mitään kunnon vastausta keneltäkään.

 

Tiedänhän minä ratkaisun tehtyäni aina, oliko ratkaisu oikea. Jos se on ollut sydämen seuraamista, seuraa huojentuminen, jos taas ei, niin ratkaisu on ollut väärä. Yleisimmin lopputuloksena on kuitenkin ollut epävarma "No olikohan se kuitenkaan oikea ratkaisu, oisko sittenkin..?"

 

 

Asialle täytyy tehdä jotain!

 

Olen ratkaisukeskeinen ihminen. En kertakaikkisesti osaa elää selvittämättömien asioiden kanssa. Se ei onnistu, vaikka antaisin itselleni koko maailman ajan ja tilan. Olen yrittänyt monesti! Nykyään en enää yritä, mieluummin taistelen hautaan saakka löytääkseni ratkaisun, kuin annan periksi, koska muutoin turhaudun totaalisesti ja junnaan ongelman osin paikallani. Niinpä siis tähänkin asiaan täytyi löytää ratkaisu, hinnalla millä hyvänsä. Aina toimiva, selkeä ja tyhmälle sopiva ratkaisu, joka sopii ihan kaikkiin elämäni tilanteisiin, missä jumitan päätöksenteon suhteen ja joka kaiken lisäksi ottaa huomioon tunteeni eli ei ole vain järkiratkaisu tyyliin "Perustan perheen nyt, vaikken ole valmis äidiksi, ihan vain syystä, että yleensä lapset hankitaan tässä iässä."

 

 

Ratkaisu!

 

Keksin kuin keksinkin ratkaisun. Kuvaan sen alempana tarkemmin esimerkkien kera. Kyse on kaikille tutuista plussista ja miinuksista, mutta se on siitä jalostettu versio. Metodi on hyvin yksinkertainen, mutta hieman aikaavievä. Ajan ja työn määrä on kuitenkin hyvin pieni siihen määrään nähtynä, mitä joskus olen käyttänyt pyöritellessäni päässäni "Mitä tälle asialle tekisin?" ja kun siihen vielä lisää sen ajan, mitä on jälkikäteen pohtinut "Äääk, teinköhän mä nyt kuitenkaan oikein?!" Siihen nähden tällä tavoin ratkaisun tekeminen kestää silmänräpäyksen!

 

Metodilla on tietysti varjopuolensa niinkuin kaikella. Jos tilanteeseen liittyy toisia ihmisiä, kuten yleensä liittyy, pitää varautua siihen, että ratkaisu on toisten mielestä järjetön, tyhmä, radikaali tai mitä tahansa muuta negatiivista. Ihmiset tavallisesti vastustavat muutoksia, etenkin suuria muutoksia. Ei tunnu mukavalta, kun ehkä kukaan ei ole samaa mieltä, itseasiassa siinä saattaa tulla itku silmään kerran jos toisenkin, mutta voin vakuuttaa, että läheiset ovat yleensä armeliaita ja antavat anteeksi mitä kummallisimmalta näyttävät teot. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaavat, että sehän oikeastaan paransikin kaikkea.

 

Käytän tätä metodia, kun tilanne vaikuttaa mahdottomalta. Silloin kun kaikki mieleen tulevat ratkaisut vaikuttavat vain ojasta allikkoon menemisiltä. Käytän tätä myös tilanteissa, joissa en ole varma toiminko omaksi parhaakseni vai miellyttääkseni toista.

 

Joskus on käynyt niin, että olen ratkaisun tehtyä huokaissut surullisena "Jaha, se oli siinä sitten. Katosi toikin tyyppi elämästä." Sitten on kulunut aikaa, omat tunnekuohunnat laantuneet ja kaikki näyttääkin yhtäkkiä kovin erilaiselta ja sitten menetetty ihminen onkin palannut elämääni. Kaikenlisäksi välit ovat muuttaneet muotoaan entistä paremmiksi.

On huomannut jälkeenpäin, että ei vain siinä hetkessä ollut valmis (mikä ikinä olikaan ongelma) ja yksinkertaisesti tarvitsi kypsymisaikaa. Joka ikinen kerta olen päätynyt siihen, että "Onneksi tein niinkuin tein, vaikka se silloin tuntui hölmöltä, nololta, pelottavalta, radikaalilta tai vaikka miltä."

 

Mielestäni on parempi tehdä runsaasti virheitä ja ottaa riskejä, vaikka sitten sen hinnalla, että kangistuu kauhusta tai luulee kuolevansa häpeään, kuin jäädä harmittelemaan jälkikäteen "Miksen toiminut silloin?" tai "Oiskohan kaikki nyt paremmin, jos oisin silloin uskaltanut toimia toisin?"

 

Melkein kaikki virheet on korjattavissa, melkein kaikki riidat sovittavissa ja melkein kaikki ongelmat ratkottavissa! Ne virheet, joita ei voi korjata, niistä oppii. Ja ne riidat, joita toinen osapuoli ei ole valmis sopimaan, niin sellaista ihmistä tuskin haluaisikaan ystäväksi. Ja ongelmat ratkeavat heti kun itse lakkaa vastustamasta ratkaisua, ottaa härkää sarvista ja tekee omat päätökset!

 

Ratkaisujen teko ei läheskään aina ole helppoa, ei ainakaan suurien valintojen teko, mutta jos ne perustelee itselle hyvin, niin on helpompi mennä päin tuntematonta. :)

 

 

Tässä siis Sydämen Seuraamista Tyhmille, olkaa hyvä!

 

Metodiin kuuluu kolme kohtaa:

 

1. Mitä kaipaan?

   Tähän listataan ranskalaisin viivoin, millainen olisi unelmatilanne. Sillä ei ole väliä ovatko toiveet realistisia vai eivät. Kaikki vain, mikä tuntuu puuttuvan.

    

2. Mitä en ainakaan halua?

   Tähän listataan ranskalaisin viivoin, mitä ehdottomasti ei halua. Mitä ei vain henkisesti, fyysisesti tai millään tavoin kestä. Mikä tuntuu liian raskaalta ja minkä ajatteleminenkin saa huokaamaan.

    

3. Mitä vaihtoehtoja on?

   Tähän listataan ranskalaisin viivoin kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Semmoisetkin, jotka tuntuvat todella kaukaa haetuilta tai "emmä ikinä uskaltaisi" tai "tää on ihan tyhmä". Kaikki vaihtoehdot, mitä ikinä keksit.

 

Sitten vain karsitaan pois ne vaihtoehdot, missä esiintyy "en ainakaan halua". Joskus pelkästään sen avulla jää vain yksi vaihtoehto jäljelle. Jos taas jokaisessa vaihtoehdossa on jotain, mitä ei ainakaan halua, niin sitten tutkiskellaan vain plussia ja miinuksia. Ensisijaisesti katsotaan plussia, toissijaisesti miinuksia. Jos plussia ei ole lainkaan, niin sitten katsotaan, missä on vähiten miinuksia.

Seuraavana on kaksi esimerkkiä, joista voi ottaa mallia.

 

 

Esimerkki 1

 

Ongelma: Olen aikonut matkustaa vuoden pari ainakin, ei suhaten vaan hissukseen muutama kuukausi siellä muutama tuolla töitä tehden, mutta nyt alle puolen vuoden jälkeen mikään ei ole mennyt niinkuin piti, rahat alkavat loppumaan, töitä ei löydy ja asun muiden nurkissa. Tilanne rasittaa, jatkuva haahuilu paikasta toiseen ei kiinnosta, sydänystäviäkään ei ole löytynyt. Suomessa olisi varmasti töitä. Palaaminen tuntuu kuitenkin luovuttamiselta. Jäänkö vielä etsimään töitä?

 

1. Mitä kaipaan?

   -elämää, joka rullaa

   -elämää, jossa ei jatkuvasti tarvitse miettiä, mitä on varaa ostaa kaupasta

   -elämää, joka on rauhallista ja tasapainoista

   -ystäviä

    

2. Mitä en ainakaan halua?

   -haahuilua

   -jatkuvaa toisten nurkissa asumista

   -olla helpolla luovuttaja

    

3. Mitä vaihtoehtoja on?

-pysyä maassa ja etsiä töitä

-lähteä Suomeen

-jatkaa matkaa toiseen maahan tai toiseen kaupunkiin

 

 

Seuraavaksi lasketaan taas plussat ja miinukset

 

1. Pysyä maassa ja etsiä töitä 2+, 6-

   +saattaa onnistaa ja saan kaipaamani asiat

   +en luovuta helposti

   -elämä ei rullaa

   -elämä, jossa pitää jatkuvasti miettiä, mihin on kaupassa varaa

   -elämä, joka ei ole rauhallista ja tasapainoista

   -haahuilu saattaa jatkua

   -joudun vielä asumaan muiden nurkissa

   -ei vielä ystäviä

    

2. Lähteä Suomeen 5+, 2-

   +elämä tulee varmasti rullaamaan

   +töitä saa varmasti

   +elämän saa rauhalliseksi ja tasapainoiseksi

   +ei ole haahuilua

   +on ystäviä

-joutuu aluksi asumaan toisten nurkissa

-joudun luovuttamaan

 

3. Jatkaa matkaa toiseen maahan tai kaupunkiin 2+, 4-

   +saattaa onnistaa ja ehkä saan kaipaamani asiat

   +en luovuta helpolla

   -elämä ei tule alkuun rullaamaan sielläkään

   -elämä on samanlaista rahojen laskemista kuin tässäkin kaupungissa

   -elämä jatkuu haahuiluna

   -joutuisin sielläkin asumaan aluksi toisten nurkissa

    

 

Sitten tehdään karsinta vaihtoehdoista. Merkataan siihen X, mitä ei ainakaan halunnut. Se tarkoittaa, että vaihtoehto on kokonaan pois pelistä.

 

Eli en ainakaan halunnut

-haahuilua

-jatkuvaa toisten nurkissa asumista

-olla helpolla luovuttaja

 

 

1. Pysyä maassa ja etsiä töitä = 2X

-haahuilu saattaa jatkua X

-joudun vielä asumaan muiden nurkissa X

​2. Lähteä Suomeen = 2X

-joutuu aluksi asumaan toisten nurkissa X

-joudun luovuttamaan X

 

​3. jatkaa matkaa toiseen maahan tai toiseen kaupunkiin = 2X

-elämä jatkuu haahuiluna X

-joutuisin sielläkin asumaan aluksi toisten nurkissa X

 

 

Eli kaikki vaihtoehdot ovat periaatteessa poissa pelistä, mutta jokin valinta on tehtävä, joten tutkaillaan plussia ja miinuksia.

 

1) Pysyä maassa ja etsiä töitä 2+, 6-

2) Lähteä Suomeen 5+, 2-

3) Jatkaa matkaa toiseen maahan tai kaupunkiin 2+, 4-

 

Eli tässä tapauksessa valitsisin Suomeen paluun.

 

 

Esimerkki 2

 

Ongelma: Haluaisin kissan, mutta en ole varma onko se hyvä idea, koska asunto on pieni.

 

1. Mitä kaipaan?

   - kissaa

   - silittämistä

   - seuraa

   - hoivaamista

    

2. Mitä en ainakaan halua?

   - että kissa joutuisi kärsimään

   - muuttaa tästä asunnosta pois

    

3. Mitä vaihtoehtoja on?

   - ottaa kissa nykyiseen kotiin

   - muuttaa muualle

   - ei ottaa kissaa

 

 

 

Seuraavaksi lasketaan yksinkertaisesti plussia ja miinuksia ja karsitaan pois ne, mitä en ainakaan halua. Eli näin se menee:

 

Listataan plussat ja miinukset:

 

Vaihtoehdot

 

1. Ottaa kissa nykyiseen kotiin = 5+, 1-

   +saan kissan

+saan silittää

+saan seuraa

+saan hoivata

+en joudu muuttamaan pois tästä asunnosta

 

-kissa joutuu ehkä kärsimään asunnon pienuudesta

 

2. Muuttaa kissalle sopivampaan asuntoon = 5+, 1-

   +saan kissan

   +saan silittää

   +saan seuraa

   +saan hoivata

   +kissa ei joudu kärsimään tilanpuutteesta

 

-tarvitsee muuttaa pois

 

3. Ei ottaa kissaa = 2+, 4-

   +ei tarvitse muuttaa pois

   +kissa ei joudu kärsimään

    

   -en saa kissan

   -en saa silittää

   -en saa seuraa

   -en saa hoivata

 

 

Seuraavaksi karsitaan pois vaihtoehdot, joissa on jotain, mitä en ainakaan halua.

Eli esimerkkitapauksessa en ainakaan halunnut näitä:

- että kissa joutuisi kärsimään

- muuttaa tästä asunnosta pois

 

 

1. Ottaa kissa nykyiseen kotiin

   kissa ehkä joutuu kärsimään = X

2. Muuttaa toiseen asuntoon

   muuttaa tästä asunnosta pois = X

3. Ei ottaa kissaa

    

Esimerkkitapauksessa jäljelle ei jäänyt kuin vaihtoehto kolme eli ei ottaa kissaa lainkaan. Sydämen seuraaminen tarkoittaa siis tässä tapauksessa vaihtoehtoa numero kolme.

 

 

Lopuksi

 

Noniin, nyt olen opettanut koko maailmalle, miten sydäntä käytännössä seurataan. Onhan metodi hieman työläs, mutta on se myös sen arvoista!! Eikä sitä tarvitse käyttää kuin suuriin ratkaisuihin. Toimii satavarmasti!! Eikä tarvitse miettiä, mikä niistä sisäisten vuoropuheluiden äänistä ja aaltoilevista tunteista on se sydämen ääni!! Ja jos jälkeenpäin jää epävarma olo oliko ratkaisu oikea, niin on mustaa valkoisella, silkkoja faktoja, joita voi sitten tuijottaa ja vakuuttaa itsellensä, että varmasti teki tarkkaan harkitun ja oikean päätöksen!! Eikä tarvitse miettiä tekikö päätöksen miellyttääkseen muita!! Ja takuuvarmasti tuli omat tunteet huomioitua!!