Tarkoituksenani oli kirjoittaa plasebovaikutuksesta ja kuinka pitkään sen vaikutus kestää. Googlettaessani plaseboa löysinkin mielenkiintoisen tiede-lehden artikkelin masennuslääkkeiden vaikutusmekanismista. Kerron tässä siitä tiivistetysti ja omin sanoin:

 

Masennuslääkkeitä käytetään paljon, vuonna 2012 käyttäjiä Suomessa oli 500 000, mikä on melkein yhtä paljon kuin Helsingissä asukkaita.

 

Masennuslääkkeitä on arvosteltu, koska tutkimuksissa kaikki masentuneet eivät ole saaneet niistä apua. Olen joskus lukenut tutkimuksesta, jossa todettiin että masennuslääkkeet toimivat vain puolella koeryhmäläisistä.

 

Miten lääkkeet siis toimivat? Miten pilleri löytää tiensä masennuspesäkkeeseen ja räjäyttää sen taivaan tuuliin?

 

Masennuslääkkeet keksittiin vahingossa 70 vuotta sitten, kun erään tuberkuloosilääkkeen ja antipsykootin johdosten huomattiin kohottavan potilaitten mielialaa.

 

Vaikutusmekanismia tutkittiin pitäkään. Teorian (vuodelta 1965) mukaan masennus johtuu aivojen monoamiinipitoisuuksien pienenemisestä. Teoriaan jäi kuitenkin iso aukko: masennuslääkkeet vaikuttivat monoamiineihin välittömästi, mutta masennus lievittyi vaista päivien tai viikkojen kuluttua, mm.tästä syystä teoria hylättiin.

 

Lähemmäs 2000-lukua tultaessa osoitettiin masennuslääkkeiden kasvattavan hermokasvutekijä bdnf:n pitoisuuksia kun taas stressin ja stressihormonin vähentävän bdnf:n pitoisuuksia. Bdnf:n kaikkia tehtäviä ei tiedetä, mutta sen toiminta on voimakkaasti sidoksissa hermoston aktiivisuuteen.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että masennuslääkkeet lisäävät aivojen muovautuvuutta monilla alueilla (aivot ovat muovautuvaisimillaan lapsena, aikuiseksi kasvettua aivot muuttuvat "jähmeiksi" ja muovautuvat vain hyvin hitaasti).

 

Esimerkki:

"Eero Castrénin tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta ja italialaisen Lamberto Maffein ryhmä Pisan Scuola Normale Superioresta päättivät selvittää asiaa sulkemalla koe-eläinten toisen silmän varhaiskehityksen aikana. Se johti odotetusti silmän heikkonäköisyyteen, vaikka silmä sinänsä oli täysin terve.

 

Kun tällä tavalla silmäpuoliksi kasvatetuille aikuisille rotille annosteltiin masennuslääkettä, kummankaan silmän näkökyvyssä ei havaittu muutoksia. Mitään ei myöskään tapahtunut, kun terve silmä suljettiin pitkäksi aikaa ja heikkonäköinen pidettiin avoinna. Mutta kun masennuslääkekäsittely ja peittohoito yhdistettiin, heikon silmän näkökyky palautui täysin."

Masentuneen kannalta tämä tutkimustulos tarkoittaa, että pelkkä pillereiden popsiminen ei poista ongelmaa eli masennusta eli vääriä kytköksiä aivoissa. Sen sijaan mikäli lääkkeen yhdistää elämäntapamuutokseen (sisältäen sekä konkreettiset arkitoimet että ajattelutapamuutoksen esim.terapian avulla), osoittaa omille avoilleen, millaisia yhteyksiä aivoihinsa haluaa, tällöin masennuslääkkeillä on paljonkin tehoa. Ei pelkästään masennukseen vaan moniin muihinkin hermosairauksiin.

 

Oma pohdinta: Vaikutus lienee myös toisinpäinen. Mikäli aivot ovat muovautuvaisessa tilassa masennuslääkkeiden ansiosta ja jos tänä aikana saa paljon negatiivisia kokemuksia(esim.ei saa riittävästi/ollenkaan tukea ja apua ja epäonnistumisen kokemuksia on paljon), oletettavasti aivoihin syntyy lisää vääriä yhteyksiä ja entiset muuttuvat entistä negatiivisemmiksi ja "todemmiksi" ("Niinpä tietysti, näin siinä käy, olisi pitänyt arvata!").

 

Olisi mielestäni suotavaa, että masennuslääkkeiden käyttö aloitettaisiin vasta siinä vaiheessa, kun ympäristötekijät on saatu muutettua, esim.hoitopaikka tiedossa (tietää keneen ottaa yhteyttä), terapia alkamassa, ulkoiset tekijät hoidossa (koti+ruoka+raha-asiat). Masennuslääke+elämänmuutoshoidon alkaessa tehota alettaisiin pikkuhiljaa laajentaa kokemuspiiriä, esim.uusia harrastuksia jne. Tällöin maksimoitaisiin uusien hyvien yhteyksien syntyminen.

 

 

Lähde: Tomi Rantamäki (neurofarmakologian dosentti), Lääke antaa masentuneelle mahdollisuuden, Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/laake_antaa_masentuneelle_mahdollisuuden